Amidaasi

Tässä artikkelissa tutkimme Amidaasi:n voimakasta tarinaa, aihetta, joka on vanginnut kaikenikäisten ihmisten mielikuvituksen eri puolilta maailmaa. Sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen tutkimme syvällistä vaikutusta, joka Amidaasi:llä on ollut yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla löydämme Amidaasi:n kiehtovimmat ja yllättävimmät puolet sekä sen merkityksen ja merkityksen nykymaailmassa. Valmistaudu yllättymään ja liikuttumaan Amidaasi:n poikkeuksellisesta tarinasta.

Amidaasin katalysoima amidin hydrolysointi karboksalaatti-ioniksi ja ammoniakiksi

Amidaasi eli asyyliamidaasi tai amidohydrolaasi on hydrolaaseihin kuuluva entsyymi, joka katalysoi amidien hydrolyysiä ammoniakiksi ja karboksylaatti-ioneiksi. Entsyymiä esiintyy useissa eliöissä niin prokaryooteissa kuin eukaryooteissakin. Usein amidaasilla on myös esteraasiaktiivisuutta eli se kykenee hydrolysoimaan myös estereitä. Entsyymin katalysoiman reaktion mekanismi on niin kutsuttu pingpong-mekanismi, jossa välituotteena muodostuu asyylientsyymi. Amidaasin EC-numero on EC 3.5.1.4 ja CAS-numero 9012-56-0.[1][2][3][4]

Amidaasin käyttö

Amidaasi hyväksyy monien muiden hydrolaasin substraateikseen laajan kirjon amidifunktionaalisuuden sisältäviä yhdisteitä. Amidi voi olla alifaattinen, aromaattinen, heterosyklinen tai muita rengasrakenteita sisältävä. Amidaasia käytetään yhdessä nitriilihydrataasin kanssa karboksyylihappojen valmistamiseen nitriileistä, jotka nitriilihydraataasit muuttavat ensin amideiksi. Amidaasi katalysoi karbamaattien hydrolyysiä amiineiksi, alkoholeiksi ja hiilidioksidiksi. Tätä voidaan käyttää karbamaattiryhmällä suojattujen amiinien suojaryhmän poistamiseen.[2][3]

Lähteet

  1. ↑ EC 3.5.1.4 - amidase Brenda. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Jana Rentner, Rolf Breinbauer & Mandana Gruber-Khadjawi: Enzymes in Organic Synthesis, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 15.7.2015
  3. ↑ a b Wolfgang Aehle, Herbert Wadlmann, Carsten Schultz, Harald Gröger, Carlo Dinkel & Karlheinz Drauz: Enzymes, 5. Enzymes in Organic Synthesis, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 15.7.2015
  4. ↑ Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 64. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)