Anemia

Anemia, vähäverisyys eli verenvähyys (kreik. Ἀναιμία, verettömyys) on tila, jossa yksilön veren hapenkuljetuskapasiteetti keuhkoista kudoksiin on heikentynyt. Syynä voi olla punasolujen tai hemoglobiinin vähyys tai niiden rakenteen poikkeavuus.

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan anemiassa hemoglobiinin pitoisuus on 15 vuotta täyttäneillä miehillä alle 130 g/l, naisilla alle 120 g/l ja raskaana olevilla alle 110 g/l.^[1] Suomessa käytetyt kansalliset viitearvot poikkeavat WHO:n määritelmästä siten, että miesten viitearvon alaraja 134 g/l on suurempi ja naisten viitearvon alaraja 117 g/l taas pienempi kuin WHO:n alaraja. Normaalin hemoglobiinipitoisuuden ylärajana pidetään täällä tasoa 167 g/l miehillä ja tasoa 155 g/l naisilla. Suomen kansalliset viitearvot perustuvat suomalaisilla tehtyihin veren rautapitoisuuden mittauksiin ja ne otettiin käyttöön vuonna 2003.^[2]

Kanadan Ontarion terveysministeriö suositti vuonna 2024, että naisten hemoglobiinin viitearvon alarajana alettaisiin käyttää tasoa 30 µg (mikrogrammaa) aiemman 10 tai 15 µg:n sijaan. Miesten alaraja on nyt hiukan uutta naisten suositusrajaa alhaisempi eli 24 µg. Alarajaa haluttiin nostaa naisten osalta, koska aiempi raja perustui vinoutuneen aineiston käyttöön.^[3][4]

Hemoglobiinin pitoisuuden laskiessa anemia voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan.

Raudanpuuteanemia on yleisimpiä puutostiloja. Noin joka kolmas maailman ihminen kärsii anemiasta ja joka kymmenes länsimaidenkin väestöstä. Suomessa yleisin syy anemiaan on runsaasta kuukautisvuodosta johtuva raudan menetys. Myös imeytymishäiriöt, useimmiten keliakia, saattavat aiheuttaa anemiaa. Suolahapon vähentynyt eritys mahalaukussa altistaa anemialle.

Naisilla on yleensä alhaisempi hemoglobiini kuin miehillä^[2]. Eniten anemiasta kärsivät hedelmällisessä iässä olevat naiset, sylilapset ja vanhukset. Myös raskaus ja pitkään jatkunut imetys, kestävyyslajien harrastaminen ja alhainen sosioekonominen asema sekä marginalisoituun ihmisryhmään kuuluminen altistavat anemialle.^[5][3]

Hemoglobiiniarvo laskee verenluovutuskerrasta noin 10 g/l. Jos hemoglobiiniarvo olisi alhaisempi ennen luovutusta, verenluovutus voisi anemisoida luovuttajan tilapäisesti.

Myös pelkkä raudanpuute ilman anemiaa aiheuttaa terveysongelmia etenkin sikiövaiheessa^[6].

• Mikrosyyttiset anemiat, joissa punasolujen tilavuus on pienentynyt:
  • Raudanpuuteanemia
  • Hemoglobinopatiat, joista yleisimpänä sirppisoluanemia
  • Sideroblastinen anemia

• Normosyyttiset anemiat, joissa punasolujen tilavuus on normaali:
  • Vuotoanemia
  • Pitkäaikaiseen sairauteen liittyvä anemia
  • Hemolyyttinen anemia
  • Aplastinen anemia

• Makrosyyttiset anemiat, joissa punasolujen tilavuus on suurentunut:
  • Megaloblastinen anemia, joka johtuu B12-vitamiinin puutteesta
  • Pernisiöösi anemia, jossa B12-vitamiinin puute johtuu autoimmuunisairauden aiheuttamasta imeytymishäiriöstä

Raudanpuutteen tavallisimpia oireita ovat väsymys, heikotus, huimaus, kalpeus, ihon tai silmävalkuaisten keltaisuus, heikentynyt yleiskunto, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, päänsärky, hermostuneisuus, ruokahaluttomuus, hengästyminen ja hengenahdistus, sydänkipu, ihon ja huulten kuivuminen, kynsien halkeilu, hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö, ienten vaaleneminen ja nopeutunut pulssi.

Useimmiten anemia kehittyy pikkuhiljaa, oireiden ollessa lähinnä epämääräistä väsymystä ja voimattomuutta. Hemoglobiinin edelleen laskiessa tulee vakavampia lisäoireita kuten sydämen tykytykset, ja rintakivut. Lieväkin anemia saattaa johtaa vanhuksilla yleiskunnon vaaralliseen romahtamiseen.

Ruokavaliossa on oltava tarvittavat vitamiinit ja rautaa, jotta elimistö voisi ylläpitää riittävää hemoglobiinin määrää. Kuparin, sinkin tai A-vitamiinin puutos voi aiheuttaa anemiaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elintarvikkeiden koostumustietopankin mukaan sianmaksa ja veriohukaiset ovat parhaita raudan lähteitä.^[7]. Suomalaiset naiset saavat ravinnostaan suosituksia vähemmän rautaa.^[8] Monissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan havaittu minkäänlaista väestötason yhteyttä elimistön rautatason ja ruokavalion sisältämän raudan tai imeytymistä ehkäisevien tai edistävien ruokien käytön välillä^[8]. Runsaan kuukautisvuodon sekä verenluovutuksen yhteys raudanpuuteriskiin on sen sijaan kiistaton.^[8] Raskauden ehkäisyyn käytetty kuparikierukka lisää usein vuotojen runsautta.

Useimmiten anemian taustalla onkin runsas kuukautisvuoto. Jos vuoto on erittäin runsasta, rautapitoinen ravintokaan ei riitä, vaan tarvitaan säännöllistä rautalääkitystä^[9]. Anemiaa hoidetaan rautayhdisteitä kuten ferrosulfaattia sisältävillä valmisteilla, jotka ovat reseptivapaita itsehoitolääkkeitä. Rautalisää on nautittava vähintään neljän viikon ajan, ennen kuin tulokset alkavat näkyä.

Vaikean munuaissairauden aiheuttamaa anemiaa voidaan hoitaa erytropoietiini-hormonilla. B₁₂-vitamiinin tai foolihapon puutokset hoidetaan vitamiinihoidoilla, pistoksilla tai suun kautta otettavilla valmisteilla.

Kun raudanpuutteen syy on korjattu, täydennetään rautavarastot rautalääkityksellä, usein puolikin vuotta kestävällä kuurilla. C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä, joten on suositeltavaa käyttää myös C-vitamiinia rautakuurin rinnalla esim. ottamalla rautavalmiste appelsiinimehun kera. Imeytymistä heikentää taas mm. maitotuotteissa oleva kalsium sekä kahvin kofeiini. Olisikin hyvä pitää parin tunnin väli rautavalmisteen ja raudan imeytymistä heikentävien ruokien ja juomien välissä.^lähde?

Verensiirto auttaa vain tilapäisesti eikä vaikuta anemian perussyyhyn, ja sitä voidaan siksi pitää lähinnä ensiapukeinona. Verensiirtoa käytetäänkin hoitona lähinnä verenvuotojen aiheuttamiin anemioihin.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anemia.

• Anemia, Terveyskirjasto.fi