Antti Einari Halonen

Tänään haluamme puhua Antti Einari Halonen:sta. Tämä aihe on erittäin ajankohtainen ja herättää suurta kiinnostusta eri aloilla. Antti Einari Halonen on kiinnittänyt monien asiantuntijoiden ja ihmisten huomion maailmanlaajuisesti sen tärkeyden ja sen eri alojen vaikutusten vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Antti Einari Halonen:tä perusteellisesti, analysoimme sen eri näkökohtia ja tarjoamme yksityiskohtaista tietoa, jotta lukijamme ymmärtävät paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen yhteiskuntaan. Epäilemättä Antti Einari Halonen on ongelma, jota emme voi sivuuttaa, ja on tärkeää lähestyä sitä eri näkökulmista, jotta ymmärrämme sen laajuuden ja teemme tietoisia päätöksiä.

Antti Einari Halonen vuonna 1968.

Antti Einari Halonen (s. 3. marraskuuta 1945 Mikkeli)[1] on suomalainen teatteriohjaaja ja näyttelijä, kääntäjä, dramaturgi ja radiokuunnelmien ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän oli Suomen Kansallisteatterin ohjaaja 1992–1997 ja pääohjaaja 1998–2011.[2][3] Pitkän uransa aikana Halonen on dramatisoinut ja ohjannut lukuisia näytelmiä, muun muassa William Shakespearen, Minna Canthin ja Arthur Millerin teoksia. Hän on ohjannut myös musikaaleja ja oopperoita, kuten Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin Kolmen pennin oopperan ja yhteistyöohjauksia Jukka Kajavan kanssa. Lisäksi hän on käsikirjoittanut ja ohjannut radiokuunnelmia, joista tunnetuin on Mika Waltarin romaaniin perustuva Sinuhe.

Halonen työskenteli Kouvolan teatterissa ohjaajana 1968–1970, freelanceohjaajana 1970–1979 ja 1984–1992 sekä Yleisradion teatteriosaston ohjaajana 1980–1983.[2]

Halonen on saanut Pohjoismaisen kuunnelmapalkinnon 1986, valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1987 ja Eino Kalima -palkinnon 1996.[2] Hän on näytellyt kahdessa elokuvassa, Puulinna ja Linna, joista jälkimmäisessä hän toimi myös apulaisohjaajana.

Halosella oli homoseksuaalinen suhde kriitikko Jukka Kajavan kanssa 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin.[4]

Lähteet

  1. ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 175.
  2. ↑ a b c Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 149. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  3. ↑ Taiteellinen henkilökunta. Suomen kansallisteatteri. Viitattu 27.2.2008.
  4. ↑ Eeva-Kaarina Kolsi: Kirja: Jukka Kajavan elämä päättyi hotellihuoneessa – ei kyennyt kävelemään edes kilometriä Ilta-Sanomat. 28.9.2023. Viitattu 28.9.2023.

Aiheesta muualla