Antti Siltala (eläintieteilijä)

Nykymaailmassa Antti Siltala (eläintieteilijä) on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Johtuipa sen yhteiskunnallinen merkitys, vaikutus populaarikulttuuriin tai merkitys tieteen alalla, Antti Siltala (eläintieteilijä) on noussut jatkuvaksi keskustelunaiheeksi. Tekniikan ja globalisaation myötä Antti Siltala (eläintieteilijä) on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen, synnyttää kiivaita keskusteluja ja herättää kiinnostuksen miljoonissa ihmisissä ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme Antti Siltala (eläintieteilijä):n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

Antti Johannes Siltala, alk. Silfvenius, (4. elokuuta 1878 Haapajärvi – 19. toukokuuta 1910 Helsinki[1]) oli suomalainen eläintieteilijä ja oli vuodesta 1906 dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuskohteitaan olivat vesiperhosten (Trichoptera) kehitysasteet ja elintavat. Hän kehitti suomenkielistä kasvi- ja eläintieteen oppisanastoa. Hän julkaisi tieteenalalta kirjallisuutta, esimerkiksi vuonna 1910 Gunnar Ekmanin kanssa teoksen Luurankoisten rakenne.[2]

Siltalan tutkijanura jäi lyhyeksi hänen varhaisen kuolemansa takia. Hän ehti kuitenkin saada kansainvälistäkin mainetta vesiperhosten tutkijana. Hän väitteli tohtoriksi 1906 ja sai nimityksen dosentiksi Helsingin yliopistoon. Vanamo-seuran aktiivisena jäsenenä hän kehitti suomen kielen käyttöä ja suomenkielistä oppisanastoa. Hänen tärkeimmät tieteelliset saavutuksensa liittyvät vesiperhosten lajistoon, levinneisyyteen ja biologiaan. Tunnetuin teos on lisääntymis- ja kehitysbiologinen Trichopterologische Untersuchungen 1–2 (1906–1907).[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7805, art. Vesiperhoset. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 1462.