Nykymaailmassa Apollo-teatteri:stä on tullut toistuva ja erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykypäivään Apollo-teatteri on vaikuttanut merkittävästi ihmisten elämään ja synnyttänyt keskusteluja, haasteita ja mahdollisuuksia. Kautta historian Apollo-teatteri on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen, pohdinnan ja analyysin kohteena, ja he ovat tuoneet näkemyksensä ja tietämyksensä tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Apollo-teatteri:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksesta kulttuuriin sen vaikutuksesta globaaliin talouteen. Tavoitteena on ymmärtää sen merkitys tänään ja sen heijastus tulevaisuuteen.
Apollo-teatteri Apollo Theater |
|
---|---|
![]() |
|
Sijainti | Harlem, Manhattan, Yhdysvallat |
Koordinaatit | nan°S nan°W / -nan°N -nan°E{{#coordinates:}}: virheellinen leveysaste |
Rakennustyyppi | Konserttitila (en), elokuvateatteri ja yökerho |
Tyylisuunta | Uusklassinen arkkitehtuuri |
Suunnittelija | George Keister (en) |
Valmistumisvuosi | |
|
Apollo-teatteri (engl. Apollo Theater) on New Yorkin Harlemissa sijaitseva konserttisali, joka on 1930-luvulta asti toiminut Yhdysvaltojen afroamerikkalaisen musiikkikulttuurin yhtenä tärkeimmistä keskuspaikoista.[1] Apollo sijaitsee osoitteessa 253 West 125th Street, Adam Clayton Powell Jr. Boulevardin (aiemmin 7. avenue) ja Frederick Douglass Boulevardin (aiemmin 8. avenue) välissä.
1500-paikkainen teatteri rakennettiin vuosina 1913–1914 alun perin irlantilaisen väestönosan music halliksi ja burleskiteatteriksi, jonne oli pääsy vain valkoihoisilla. 1920- ja 1930-luvuilla Harlemista tuli maan suurin mustan väestönosan asuinalue, ja vuonna 1934 sali nimettiin Apolloksi ja siitä tuli mustien eräänlainen kulttuurikeskus.[1]
1930-luvulta alkaen Apollo-teatterista radioitiin paikallisesti ja valtakunnallisesti monia musiikkiohjelmia, jotka toivat ensi kertaa kaikkien Yhdysvalloissa asuvien tietoisuuteen sellaisia artisteja kuin Lionel Hampton, Billie Holiday, Ella Fitzgerald ja vielä 1970-luvullakin muun muassa Luther Vandross, Gladys Knight, Donna Summer ja Michael Jackson. Kuuluisin näistä radio-ohjelmista oli Ralph Cooperin keskiviikkoiltaisin lähetetty Amateur Nights.[1]
Apollo-teatterin suosio ja talous kärsivät 1970-luvulla, kun musiikkiartistit ansaitsivat yhä paremmin levytyksillään ja alkoivat esiintyä entistä vähemmän. Samaan aikaan Apollo-teatteri korotti vuokrahintojaan ja menetti kilpailukykyään Madison Square Gardeniin ja Lincoln Centeriin verrattuna. Vuoden 1975 Smokey Robinsonin konsertissa sattui ampumavälikohtaus, joka tahrasi Apollon mainetta rauhallisena turvasatamana väkivaltaisella asuinalueella. Apollo myytiin eräälle seurakunnalle, mutta se vei konserttisalin konkurssiin muutamaa vuotta myöhemmin. Vuonna 1982 Apollo-teatterin otti kuitenkin haltuunsa Harlem Urban Development Corporation, ja seuraavana vuonna sali suojeltiin National Historic Landmark -statuksella, mikä osaltaan varmisti sen tulevaisuuden.[1] Vuodesta 1991 sen toimintaa on hallinnoinut säätiö nimeltä The Apollo Theater Foundation, Inc.[2]
Vuosina 1987–2008 Apollo-teatterista televisioitiin Yhdysvalloissa valtakunnallisesti lähes 1 100 jaksoa musiikkiohjelmaa nimeltä Showtime at the Apollo.[1]