Nykymaailmassa Armeijaryhmä F:stä on tullut yhä enemmän kiinnostava aihe. Ajan myötä Armeijaryhmä F:n merkitys on vahvistunut eri alueilla ihmisten henkilökohtaisesta elämästä globaaliin talouteen. Armeijaryhmä F:n relevanssi on johtanut aiheeseen liittyvään tutkimukseen ja keskusteluun sen ymmärtämiseksi täysin ja tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme Armeijaryhmä F:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Tavoitteena on tarjota kattava näkemys tästä aiheesta, jolla on niin paljon vaikutusta yhteiskuntaan.
![]() | |
Itärintama
| |
Pohjoinen armeijaryhmä | |
Keskustan armeijaryhmä | |
Etelän armeijaryhmä | |
Armeijaryhmä A | |
Armeijaryhmä B | |
Armeijaryhmä Don | |
Armeijaryhmä Etelä-Ukraina | |
Armeijaryhmä Pohjois-Ukraina | |
Armeijaryhmä Kuurinmaa | |
Armeijaryhmä Veiksel | |
Länsirintama
| |
Armeijaryhmä A | |
Armeijaryhmä B 1940 | |
Armeijaryhmä B 1943–1945 | |
Armeijaryhmä C | |
Armeijaryhmä D | |
Armeijaryhmä G | |
Armeijaryhmä H | |
Balkan
| |
Armeijaryhmä E | |
Armeijaryhmä F | |
Pohjois-Afrikka
| |
Armeijaryhmä Afrikka | |
Armeijaryhmä Tunisia2
| |
|
Armeijaryhmä F (saks. Heeresgruppe F) oli Saksan Balkanin armeijaryhmä toisen maailmansodan aikana.
Armeijaryhmä F perustettiin 12. elokuuta 1943.[1] Saman kuukauden 26. päivänä sen komentajaksi tuli sotamarsalkka vapaaherra Maximilian von Weichs,[2] joka pysyi tässä tehtävässä armeijaryhmän hajottamiseen asti. Weichs siirtyi tehtäväänsä Führer-reservistä, johon hänet oli sijoitettu Weichsin arvosteltua Adolf Hitlerin päätöksiä Stalingradin taistelun aikana.[3]
Armeijaryhmä F:n päätehtävänä oli taistella Balkanin alueella vastarintaa ja muun muassa Titon johtamia partisaaneja vastaan. Sen tarkoitus oli myös toimia reservinä alueella, sillä Saksan sotilasjohto piti mahdollisena, että liittoutuneet saattaisivat nousta maihin Balkanilla.
Armeijaryhmä lakkautettiin 25. maaliskuuta 1945.[1]