Armenian jesidit

Tässä artikkelissa perehdymme Armenian jesidit:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja merkityksiä. Armenian jesidit on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan, ja se on synnyttänyt monenlaisia ​​mielipiteitä ja teorioita, jotka ovat myötävaikuttaneet sen jatkuvaan kehitykseen. Armenian jesidit on jättänyt syvän jäljen eri aloille alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen, ja se on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Näillä sivuilla uppoudumme Armenian jesidit:n jännittävään universumiin, selvitämme sen mysteerit ja löydämme sen vaikutuksen moderniin yhteiskuntaan. Liity kanssamme tälle Armenian jesidit:n löytämisen ja oppimisen matkalle!

Armenian jesidit
Armenian jesidien kansallisunionin lippu
Armenian jesidien kansallisunionin lippu
Väkiluku 31 079 (2022)
Asuinalueet Armenia
Kielet kurmandži
Uskonnot jesidismi
Sukulaiskansat muut jesidit

Jesidit ovat yksi Armenian merkittävistä vähemmistöistä. Armeniasta on tullut turvapaikka jesideille, jotka saavat maan uskonvapauden nojalla harjottaa uskontoaan rauhassa ilman vainoja.[1] Muiden jesidien tavoin myös Armenian jesidit puhuvat kurmandžia.[2]

Asuinalue ja lukumäärä

Jesidit Armeniassa maakunnittain vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella.

Vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan Armeniassa oli 31 079 jesidiä. Jesidiyhteisöjen johtajien mukaan luku on kuitenkin lähempänä 50 000.[3] Armenian jesidit asuvat pääasiassa Aragatsvuoren ympäristössä ja Araratin tasangolla. Kokonaan jesidien asuttamia kyliä on Aragatsotnin maakunnan Aštarakin, Aparanin, Aragatsin ja Talinin kuntien alueella, sekä Armavirin maakunnan Armavirin ja Hoktemberin kuntien alueella.[4] Maassa on parikymmentä maalaiskylää, joissa jesidit muodostavat enemmistön. Suurin näistä on Verin Artašat, jonka asukasluku on 4270.[5] Myös maan pääkaupunki Jerevanissa on pieni jesidiyhteisö.[4]

Historia

Jesidien lippu vuoden 2020 Armenian–Azerbaidžanin sodan muistomerkillä Jerevanissa.

Armenian jesidit saapuivat Osmanien valtakunnasta nykyiseen Armeniaan 1800-luvun alkupuoliskolla lähtien ja he käsittävät itsensä joko kurdeiksi tai kokonaan erilliseksi omaksi ryhmäkseen.[3] Syynä Osmanien valtakunnasta lähtöön oli jesideihin kohdistuva vaino ja paine kääntyä islamiin.[5] Venäjän keisarikunnan kaudella jesidejä pidettiin mahdollisina liittolaisina osmaneja vastaan. Vuosien 1828–1829 Venäjän–Turkin sodan aikana Venäjän viranomaiset asuttivat Hasanli-heimon jesidipäällikön seuraajineen Jerevanin kuvernementtiin ja vuosisadan puoliväliin mennessä jesidejä asui useissa kylissä Aragatsotnin ja Armavirin alueilla. Muuttoliike jatkui vuosisadan toisella puoliskolla, jolloin jesidejä ajoi alueelle Osmanien armeijan ja islamilaisten kurdien vainot. Kun Armenian ensimmäinen tasavalta soti turkkilaisia vastaan jsidejä taisteli armenialaisten puolella, mikä vaikutti myöhemmin yhteisöjen väliseen hyvään suhteeseen.[4] Ensimmäisen tasavallan aikana maan parlamentissa toimi jesiditaustainen Usub Bek Temurjan.[2]

Armeniasta tuli ensimmäisen tasavallan jälkeen osa Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto ja Turkki sopivat väleistään Moskovan sopimuksella vuonna 1921. Nykyisestä Iğdıristä tuli osa Turkkia ja sen alueelta siirrettiin joitakin jesidejä Armenian puolelle. Armeniassa maan kommunistiviranomaiset perustivat ensimmäiset jesidikoulut 1920-luvulla. Samalla vuosikymmenellä perustettiin myös jesidien kolhooseja. Neuvostoliiton vuoden 1926 väestönlaskennassa eroteltiin vielä erikseen jesidit ja kurdit, mutta jesidit liitettiin tilastoissa kurdeihin 1930-luvulla. Suuri osa Armenian jesideistä vältti Josif Stalinin eri etnisten ryhmien pakkosiirrot. Toisen maailmansodan jälkeen monia Armenian jesidejä muutti kuitenkin Neuvostoliiton muihin osiin. Georgiassa heitä asettui Tbilisiin ja Telaviin ja monilal nykyisillä Georgian jesideillä on sukulaisia Armeniassa. Novosibirskiin muodostui jesidiyhteisö ja muita asui esimerkiksi Pietarissa ja Ukrainassa. Vuoristo-Karabahin sota johti Armenian muslimikurdien muuttoon muualle. Jesidit jäivät kuitenkin Armeniaan. Neuvostoliiton romahdettua itsenäisessä Armeniassa jesidit tunnustettiin omana kurdeista erillisenä etnisenä ryhmänään.[4]

Isis-järjestön iskut jesidejä vastaan Irakissa herättivät sympatioita Armeniassa, jossa iskut julistettiin kansanmurhaksi vuonna 2018. Armenialaiset itse kokivat kansanmurhan vuonna 1915.[6]

Nykyään

Quba Mere Diwane.
Hevosen muotoinen hautakivi. Hevoset ja eläimet ovat yleinen jesidien hautakivien aihe.[4]

Armenian vuoden 2022 väestönlaskennassa jesidiläistä uskoa sanoi harjoittavansa 13 256 henkilöä. 9 939 etniseksi jesidiksi ilmoittautunutta sanoi kuuluvansa Armenian apostoliseen kirkkoon.[7] Armeniassa jesidiläisen uskonnon harjoittamiseen on liittynyt usein synkretismi kristinuskon kanssa. Virallisia jesidiläisiä temppeleitä ei aikanaan ollut lainkaan ja jezidit saattoivat käydä rukoilemassa kirkoissa. Kotona saatettiin pitää Jeesuksen ja Neitsyt Marian kuvia.[4] Nykyisin maailman suurin jesiditemppeli Quba Mere Diwane sijaitsee armenialaisessa Aknalitšin kylässä.[1] Armeniassa valtaan noussut Nikol Pašinjanin reformistihallitus korosti jesidien ja muiden vähemmistöjen asemaa. Kun temppelin rakennustyöt alkoivat, valtio asetti esimerkiksi verovapautuksia sen rakennusmaterien ostamiselle. Temppelin tärkeä rahoittaja oli armenialainen jesidiliikemies Mirza Slojan. Temppeli valmistui vuonna 2019.[6]

Armenian kansalliskokouksessa, jossa on perustuslain mukaan vähintään 101 paikkaa, on yksi jesideille varattu kiintiöpaikka.[8]

Vaikka Armenian jesidit eivät ole erityisen uskonnollisia, heidän etninen identiteetti on muodostunut etenkin uskonnon kautta. Siinä missä jesidit muualla mieltävät itsensä valtaosin kurdeiksi, jesideillä Armeniassa ei aina ole vastaavaa etnistä identiteettiä, tai sitä on pidetty hyvin toissijaisena. Maassa asuu myös pieni määrä islaminuskoisia kurdeja, joihin Armenian jesidit ovat tehneet usein pesäeron. Poliittisesti jesidit esitetään joskus ilman minkäänlaista yhteyttä kurdeihin. Esimerkiksi vaikka he puhuvat kurmandžia, kieltä on Armeniassa kutsuttu erikseen nimellä yezidiki.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b AFP News Agency: Long-persecuted Yazidis open world's largest temple | AFP youtube.com. 22.10.2019. Viitattu 7.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b The Ethnic Minorities of Armenia (pdf) OSCE. 2002. Arkistoitu 2007. Viitattu 7.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Yezidis in Armenia Minority Rights Group. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Birgül Açıkyıldız: The Yezidis : The History of a Community, Culture and Religion, s. 13-14, 34, 66-70. I.B. Tauris, 2014. ISBN 9781784532161 (englanniksi)
  5. ↑ a b Yazidis In Armenia Phoenix Tour Armenia. 31.3.2021. Viitattu 7.8.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Ariel Sophia Bardi: Inside the world’s biggest Yazidi temple in Armenia Al Jazeera. 11.11.2019. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ The Main Results of RA Census 2022 (CHAPTER 5. ETHNIC STRUCTURE, FLUENCY IN LANGUAGES AND RELIGIOUS BELIEF OF PERMANENT POPULATION) Statistical Committee RA. Viitattu 1.4.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Republic of Armenia Early Parliamentary Elections 20 June 2021: ODIHR Election Observation Mission Final Report (pdf) (s. 8) OSCE. 2021. Viitattu 7.8.2024. (englanniksi)