Assaminmakaki
Nykymaailmassa Assaminmakaki:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Assaminmakaki on aihe, joka herättää uteliaisuutta ja huomion useissa yleisöissä joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykyhetken vaikutuksensa vuoksi. Kautta historian Assaminmakaki on ollut tutkimuksen, keskustelun ja analyysin kohteena, ja sen merkitys on edelleen käsinkosketeltava. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Assaminmakaki:n eri puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykymaailmassa, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen tästä jännittävästä aiheesta.
| Assaminmakaki | |
|---|---|
_male_head_Nagarjun.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Makakit Macaca |
| Laji: | assamensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macaca assamensis |
|
 Assaminmakakin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Assaminmakaki (Macaca assamensis) on osissa Intiaa, Kiinaa, sekä muuta Etelä-Aasiaa ja Kaakkois-Aasiaa tavattava makaki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.
Taksonomia
Assaminmakaki kuuluu kädellisten lahkon makakien sukuun. Sen kaksiosaisen tieteellisen nimen Macaca assamensis on antanut McClelland vuonna 1840. Lajilla on kaksi alalajia, M. a. assamensis ja M. a. pelops.[1]
Koko ja ulkonäkö
Assaminmakakiurokset ovat naaraita kookkaampia. Urosten paino on 6–12 kiloa ja naaraiden noin 5 kiloa. Makakien turkki on pääosin ruskea. Häntä on lyhyt ja karvainen. Naama on karvaton ja pitkä, sekä nenä litteä. Suussaan makakeilla on poskipussit, joihin ne voivat kerätä ravintoa ruokaa etsiessään. Naaraiden takamus muuttuu punaiseksi kiima-aikana.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Aasianmakakeja tavataan Bangladeshissa, Bhutanissa, Laosissa, Myanmarissa, Nepalissa, Pohjois-Thaimaassa, Pohjois-Vietnamissa, Intiassa Arunachal Pradeshin, Assamin, Manipurin, Meghalayan, Mizoramin, Nagalandin, Sikkimin, Tripuran, Uttar Pradeshin ja Länsi-Bengalin osavaltioissa, sekä Kiinan Guangxin, Guizhoun, Tiibetin ja Yunnanin maakunnissa.[1]
Lajia tavataan trooppisissa ja subtrooppisissa metsissä, kuivissa ikivihantaisissa metsissä ja vuoristometsissä. Elinympäristö käsittää alueita aina noin 100 metrin korkeudelta merenpinnasta 3 000–4 000 metriin saakka. Tyypillisimmät esiintymisalueet ovat yli 1 000 metrin korkeudella.[1]
Elintavat
Assaminmakakit ovat päiväaktiivisia ja ne liikkuvat sekä maassa että puissa.[1] Makakit ruokailevat yleensä puissa, mutta viettävät huomattavan osan ajastaan maassa lepäillen tai sukien toisiaan. Makakit muodostavat tyypillisesti 10–15 yksilön laumoja, joissa tavallisesti on yksi täysikasvuinen uros. Sukukypsät naaraat saavat tavallisesti yhden poikasen vuosittain.[2]
Assaminmakakit ovat kaikkiruokaisia[1] ja ne syövät esimerkiksi hedelmiä, lehtiä, hyönteisiä ja pieniä selkärangallisia.[2]
Uhat ja suojelu
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt assaminmakakin silmälläpidettäväksi lajiksi. Lajin kannat ovat vähentyneet esimerkiksi metsästyksen ja elinympäristön tuhoutumisen takia. Kokonaisuutena tätä ei ole kuitenkaan pidetty suurempana uhkana lajille. Lajin levinneisyysalue käsittää useita suojeltuja alueita.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Boonratana, R., Chalise, M., Das, J., Htun, S. & Timmins, R.J.: Macaca assamensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Andrew T. Smith, Yan Xie, Robert S. Hoffmann, Darrin Lunde, John MacKinnon, Don E. Wilson, W. Chris Wozencraft: A Guide to the Mammals of China, s. 161-162. Princeton University Press. ISBN 9781400834112 Google-kirjat Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)