Auringonkukka

Tässä artikkelissa perehdymme Auringonkukka:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Auringonkukka on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ja vaikuttanut kaikenikäisiin, kulttuureihin ja sosiaalisiin kerroksiin kuuluviin ihmisiin. Näillä linjoilla analysoimme, miten Auringonkukka on kehittynyt ajan myötä, sekä sen merkitystä eri aloilla politiikasta ja taloudesta tieteeseen ja populaarikulttuuriin. Valmistaudu uppoutumaan jännittävälle matkalle Auringonkukka:n historiaan ja nykyhetkeen ja huomaamaan sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmaan.

Auringonkukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Tribus: Auringonkukat Heliantheae
Suku: Auringonkukat Helianthus
Laji: annuus
Kaksiosainen nimi

Helianthus annuus
L.

Katso myös

  Auringonkukka Wikispeciesissä
  Auringonkukka Commonsissa

Auringonkukka eli isoauringonkukka[2] (Helianthus annuus) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon ja auringonkukkien (Helianthus) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Auringonkukan siemenistä valmistetaan auringonkukkaöljyä, jota käytetään ruoanlaitossa sekä polttoaineena.

Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.[3]

Historia

Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonkukan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksikosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalaisten kasvien joukossa.[4]

Kuvaus

Auringonkukka on yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Varret ovat karheita ja tavallisesti haarattomia. Lehtilapa on 10–40 cm pitkä, leveänpuikea ja iso- ja terävähampainen. Alimmat lehdet ovat herttamaisia. Auringonkukka on hyönteispölytteinen. Kukinto on 5–40 cm leveä mykerö. Mykeröt ovat tavallisesti yksittäin ja alkavat lopulta nuokkua. Keltaisten laitakukkien kieli on tavallisesti yli 25 mm pitkä. Kehräkukat ovat ruskehtavia. Hedelmä on 5–15 mm:n pituinen myötäkarvainen pähkylä.[5][6] Luonnonvarainen auringonkukka on viljelymuotoja sirompi, monihaarainen ja runsasmykeröinen.[4] Viljelymuotojen varsi voi kasvaa yli seitsemän metrin pituiseksi.[7]

Viljely

Auringonkukkaa viljellään laajalti sekä koristekasvina että tärkeänä öljykasvina. Kasvaakseen auringonkukka vaatii runsaasti auringonvaloa ja maaperän, jossa vesi ei seiso. Sen kasvatusaika on pitkä: aikaisilla lajikkeillakin 105–115 päivää eli melkein neljä kuukautta.[8]

Suomessa auringonkukkaa viljellään koristekasvina ja siementen tähden; viljely on niin vähäistä, ettei öljyntuotanto kannata.[8]

Käyttö ravitsemuksessa

Auringonkukan siemen, vasemmalla kuorittuna
Auringokukkapeltoa Coimbatoressa Intiassa
Kukinnan jälkeen siemenet ovat näkyvissä.

Auringonkukan siemenistä puristettavaa auringonkukkaöljyä käytetään ruoanlaitossa ja biodieselin valmistuksessa. Auringonkukan siemeniä voidaan syödä myös sellaisenaan, mutta ne sisältävät niin runsaasti kadmiumia tai muita raskasmetalleja, ettei niitä voi nauttia kerralla korkeintaan kuin kaksi ruokalusikallista. Päivittäiskäyttöä ei suositella.[9] Auringonkukan siemeniä voidaan syöttää myös linnuille.[10]

Paahdettuja auringonkukan siemeniä syödään Venäjällä kuten paahtomaissia länsimaissa.[11]

Auringonkukan siemenet sisältävät runsaasti linolihappoa, B-vitamiineja (erityisesti tiamiinia, pantoteenihappoa ja folaattia) ja E-vitamiinia[11].

Lajikeryhmiä

  • Helianthus annuus Nanus-ryhmä – kääpiöauringonkukka
  • Helianthus annuus Purpureus-ryhmä – puna-auringonkukka[2]

Lähteet

  1. ↑ Contreras, A., Rhodes, L. & Maxted, N.: Helianthus annuus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9
  3. ↑ Why Sunflowers Are Ukraine's National Flower Smithsonian Magazine. 31.3.2022. Viitattu 24.2.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Auringon omat kukat. Kotipuutarha, 1996, nro 6–7, s. 4–7. Puutarhaliitto ry..
  5. ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1
  6. ↑ Leena Hämet-Ahti, ym.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  7. ↑ Britain's tallest sunflower at 26 feet www.dailymail.co.uk. Viitattu 15.11.2012.
  8. ↑ a b Farmit.net (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Öljysiementen kartoitus- ja valvontahanke Ruokavirasto. Viitattu 11.7.2020.
  10. ↑ Biopolttoaineet uskottavia vaihtoehtoja liikenteessä käytettävälle öljylle 2007. EU.
  11. ↑ a b Fineli: Auringonkukansiemenen ravintosisältö

Aiheesta muualla