Nykymaailmassa Auringonpimennys (vuoden 1981 elokuva) on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan Auringonpimennys (vuoden 1981 elokuva):stä ja tietämään sen historian, vaikutuksen ja merkityksen yhteiskunnassa. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Auringonpimennys (vuoden 1981 elokuva) on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla kulttuurista tieteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Auringonpimennys (vuoden 1981 elokuva):n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan tarjoamalla kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä kiehtovasta ja kiehtovasta aiheesta.
Auringonpimennys | |
---|---|
Coup de torchon | |
![]() |
|
Ohjaaja | Bertrand Tavernier |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | Jim Thompsonin romaaniin Pottsville 1280 (1964) |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Philippe Sarde |
Kuvaaja | Pierre-William Glenn |
Leikkaaja | Armand Psenny |
Tuotantosuunnittelija | Alexandre Trauner |
Pukusuunnittelija | Jacqueline Moreau |
Lavastaja | Alexandre Trauner |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä |
The Criterion Collection Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 128 minuuttia |
Alkuperäiskieli | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Auringonpimennys (Coup de torchon) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Bertrand Tavernierin ohjaama ranskalainen satiirinen mustan komedian elokuva, jonka pääosia näyttelevät Philippe Noiret, Isabelle Huppert ja Jean-Pierre Marielle.[1][2]
Auringonpimennys perustuu yhdysvaltalaisen Jim Thompsonin rikosromaaniin Pottsville 1280 (engl. Pop. 1280, 1964), jonka pohjalta Bertrand Tavernier ja Jean Aurenche sovittivat elokuvan käsikirjoituksen.[1][3] Romaanista poiketen elokuvan tarina sijoittuu 1930-luvun Ranskan Länsi-Afrikan pikkukaupunkiin eikä 1910-luvun texasilaiseen öljykaupunkiin Yhdysvalloissa.[2] Elokuvan tuottajina olivat Henri Lassa ja Adolphe Viezzi.[1][3] Auringonpimennys oli ehdokkaana muun muassa parhaan elokuvan Césarin ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi.[1][4]
Auringonpimennys sijoittuu vuoden 1938 Ranskan Länsi-Afrikkaan ja kertoo pikkukaupungin avuttomasta poliisipäälliköstä Lucien Cordierista (Philippe Noiret), joka muuttuu tunteettomaksi tappajaksi, ja tämän ärhäkästä rakastajattaresta Rose Marcaillousta (Isabelle Huppert). Psykopaattipäähenkilö Lucien pitää itseään Jeesuksen kaltaisena[5].
Philippe Noiret | … | Lucien Cordier |
Isabelle Huppert | … | Rose Marcaillou |
Jean-Pierre Marielle | … | Le Péron ja hänen veljensä Georges Le Péron |
Stéphane Audran | … | Huguette Cordier |
Guy Marchand | … | Marcel Chavasson |
Eddy Mitchell | … | Nono |
Irène Skobline | … | Anne |
Michel Beaune | … | Vanderbrouck |
Jean Champion | … | pappi |
Victor Garrivier | … | Mercaillou |
Gérard Hernandez | … | Leonelli |
Abdoulaye Diop | … | Fête Nat |
Daniel Langlet | … | Paulo |
François Perrot | … | eversti Tramichel |
Mamadou Dioumé | … | Mamadou |
Samba Mané | … | Vendredi |
Auringonpimennys kuvattiin Senegalissa keväällä 1981.[1] Elokuvan tuotantoyhtiöinä olivat Les Films de la Tour, Films A2 ja Little Bear.[1][3]
Auringonpimennys sai ensi-iltansa Ranskassa 4. marraskuuta 1981 ja Suomessa 30. syyskuuta 1982.[1][3] Elokuvan teatterilevittäjinä olivat Ranskassa Parafrance Films ja Suomessa Dianafilmi Oy.[1][3] Elokuva keräsi Ranskassa teatterikierroksensa aikana 2 199 309 katsojaa ja oli 16. katsotuin elokuva vuonna 1981.[6] Elokuva oli Suomessa 101. katsotuin elokuva 10 863 hengen katsojamäärällään vuonna 1982.[7]
Auringonpimennys julkaistiin Ranskassa DVD:lle 13. maaliskuuta 2001.[1]
Harri Römpötti kirjoittaa (Helsingin Sanomat), että päähenkilö Lucien on elokuvahistorian kiinnostavimpia psykopaatteja: kotona tossun alla, kylän sutenöörien kiusaama, mutt kun hän alkaa vihdoin pitää järjestystä, hän toimii omista lähtökohdistaan niin että ne muuttuvat perversseiksi.[5]
Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 83 prosenttia kriitikoista on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 7,5/10 keskiarvolla.[8] Tulos perustuu kuuteen arviointiin.[8] 1 239 käyttäjästä 82 % on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 3,8/5 keskiarvolla.[8] Internet Movie Databasen 3 831 käyttäjää on antanut elokuvalle keskiarvon 7,7/10.[9]
Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
---|---|---|---|
Palkinto | Kategoria | Ehdokas / ehdokkaat | Tulos |
César | Paras elokuva | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus |
Paras ohjaus | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus | |
Paras alkuperäinen tai sovitettu käsikirjoitus | Bertrand Tavernier Jean Aurenche |
Ehdokkuus | |
Paras miespääosa | Philippe Noiret | Ehdokkuus | |
Paras naispääosa | Isabelle Huppert | Ehdokkuus | |
Paras miessivuosa | Eddy Mitchell | Ehdokkuus | |
Paras miessivuosa | Jean-Pierre Marielle | Ehdokkuus | |
Paras naissivuosa | Stéphane Audran | Ehdokkuus | |
Paras lavastus | Alexandre Trauner | Ehdokkuus | |
Paras leikkaus | Armand Psenny | Ehdokkuus | |
Oscar | Paras vieraskielinen elokuva | Bertrand Tavernier | Ehdokkuus |
Nastro d’argento | Paras ulkomaalainen miesnäyttelijä | Philippe Noiret | Voitto |
SFCC:n kriitikoiden palkinto | Paras elokuva | Bertrand Tavernier | Voitto |