Badal Roy

Tänään haluamme puhua Badal Roy:sta. _Var1 on viime aikoina korostunut aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiinnostusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Ilmestymisestään lähtien Badal Roy on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja jopa suuren yleisön huomion sen vaikutuksen ja merkityksen ansiosta. Tässä artikkelissa perehdymme Badal Roy:n tärkeimpiin näkökohtiin, tutkimme sen historiaa, sen nykyistä merkitystä ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä asiaan, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä jännittävästä aiheesta.

Badal Roy (bengaliksi বাদল রায়, alun perin Amerendra Roy Choudhury; 16. lokakuuta 1939 Comilla – 18. tammikuuta 2022 Wilmington, Delaware) oli bangladeshilaissyntyinen, vuodesta 1968 Yhdysvalloissa asunut tablansoittaja.[1][2]

Roy sai maisterin arvon tilastotieteessä. Hän voitti yliopistoaikanaan kansalliset tennis- ja pöytätennismestaruudet.[3] Varhaisimman opetuksensa tablansoitossa Roy sai sukulaismieheltään. Vuonna 1968 hän muutti New Yorkiin, jossa hän sai opetusta Alla Rakhalta.[2] Roy työskenteli plokkarina ja tarjoilijana intialaisessa ravintolassa[4] Manhattanilla, jossa hän myös soitti tablaa. John McLaughlin tapasi Royn ravintolassa ja tarjosi tälle työtä. Roy levytti ensimmäisen kerran McLaughlinin albumilla My Goal's Beyond (1971).[2] Vuonna 1972 hän soitti Miles Davisin levyllä On the Corner.[5] Yhteistyö Davisin kanssa jatkui albumilla Get Up with It (1974).[2]

Vuonna 1988 Roy liittyi Ornette Colemanin Prime Time -yhtyeeseen.[4][2] Hän soitti Prime Timen viimeisellä albumilla Tone Dialing (1995).[2] Royn yhteistyökumppaneiden joukossa olivat myös Dave Liebman, Steve Gorn, Mike Richmond, Naná Vasconcelos, Jon Hassell, Steve Turre, Michael Wolff, Bill Laswell, Don Cherry, Herbie Mann, Pharoah Sanders, Dizzy Gillespie, Lonnie Liston Smith, Andreas Vollenweider ja Yoko Ono.[3][4] Vuonna 1997 Roy julkaisi ensimmäisen albuminsa (One in the Pocket) oman yhtyeensä johtajana.[3] Hän kuoli koronavirusinfektioon vuonna 2022.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Badal Roy, Who Fused Indian Rhythms With Jazz, Is Dead at 82 The New York Times 23.1.2022, viitattu 13.1.2024 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Brad Farberman, Tabla player Badal Roy, known for his cutting-edge jazz collaborations, dies at 82 NPR 20.1.2022, viitattu 13.1.2024 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Badal Roy World of Jazz, viitattu 13.1.2024 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Badal Roy AllMusic, viitattu 13.1.2024 (englanniksi)
  5. ↑ Badal Roy: From Busboy To Jazz Hero Drum Magazine, viitattu 13.1.2024 (englanniksi)