Baltijsk
Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Baltijsk:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Baltijsk on ollut lukuisten keskustelujen ja keskustelujen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Baltijsk:stä sekä sen mahdollisista vaikutuksista tulevaisuuteen. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla toivomme tarjoavamme kattavan kuvan Baltijsk:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
| Baltijsk (Балти́йск) |
|
|---|---|
.png) vaakuna |
|
 Kaliningradin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Baltijsk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Kaliningrad |
| Väkiluku (2010) | 32 697[1] |
| Aikavyöhyke | UTC+2 (MSK-1) |
|
Kotisivu: baltiysk39
|
|
Baltijsk (ven. Балти́йск), joka ennen vuotta 1945 tunnettiin saksalaisella nimellä Pillau, on satamakaupunki Veikselinhaffin ja Gdańskinlahden välisessä Baltijskinsalmessa Kaliningradin alueella. Baltijsk on Venäjän läntisin kaupunki. Sen asukasluku on 32 697 (2010),[1] mitä nostaa sotilashenkilökunta.
Baltijsk on Kaliningradin ohella Venäjän toinen ympäri vuoden jäätön satama Itämerellä. Se on Itämeren laivaston päätukikohta ja sieltä on myös autolauttayhteys Pietariin.
Kaupunki on tunnettu ainakin 1600-luvulta, jolloin se oli Preussin herttuakunnan osa. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana sen valtasivat ruotsalaiset Kustaa II Aadolfin armeijan noustessa siellä maihin toukokuussa 1626. Altmarkin rauhan (1629) jälkeen ruotsalaiset luopuivat kaupungista. Se sai saksalaiset kaupunginoikeudet vuonna 1725.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa kaupungista tehtiin linnoitus. Sen erinomaisen sijainnin vuoksi vuonna 1904 rakennettiin kanava Pillausta Königsbergiin (nyk. Kaliningrad). Toisen maailmansodan aikana Pillau oli sukellusveneiden miehistöjen koulutuskeskus. Toisen maailmansodan jälkeen Itä-Preussin pohjoisosat liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin satamasta laivattiin 450 000 pakolaista Saksaan. Baltijsk oli pitkään suljettu kaupunki, jonne ulkomaalaisilla ei ollut pääsyä.
Lähteet
- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 7.7.2012. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baltijsk Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (baltiysk39.ru)
| Hallinnollinen keskus: Kaliningrad Bagrationovsk | Baltijsk | Gurjevsk | Gusev | Gvardeisk | Krasnoznamensk | Laduškin | Mamonovo | Neman | Nesterov | Ozjorsk | Pionerski | Polessk | Pravdinsk | Slavsk | Sovetsk | Svetlogorsk | Svetlyi | Tšernjahovsk | Zelenogradsk |