Basedowin tauti

Tässä artikkelissa haluamme tutkia Basedowin tauti:tä ja syventää sen eri puolia ja merkityksiä. Basedowin tauti on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion nykyään ja herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia Basedowin tauti:een sekä sen tärkeyteen eri yhteyksissä ja tutkimusalueilla. Tarkastelemme myös sen kehitystä ajan myötä ja kuinka se on vaikuttanut ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lyhyesti sanottuna sukeltamme Basedowin tauti:n maailmaan ymmärtääksemme sen merkityksen ja vaikutuksen nykyaikaiseen yhteiskuntaan.

Basedowin tauti
Basedowin taudin aiheuttama silmien ulkonema
Basedowin taudin aiheuttama silmien ulkonema
Luokitus
ICD-10 E05.0
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Basedowin tauti eli Gravesin tauti on autoimmuunisairaus, joka on kilpirauhasen liikatoiminnan yleisin aiheuttaja.[1] Siinä elimistö tuottaa kilpirauhasta stimuloivia vasta-aineita, jotka sitoutuvat tyreotropiinin (TSH) reseptoriin ja näin TSH:n tapaan kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa aiheuttaen hypertyreoosin eli kilpirauhasen liikatoiminnan. Taudille voi olla perinnöllinen alttius.

Taudin voivat laukaista henkinen stressi ja tupakointi. Jälkimmäinen on erityisen suuri tautiin kuuluvien silmäoireiden vaaratekijä. Silmäoireisiin kuuluu muun muassa silmän takakuopan sidekudoksen kasvu, joka työntää silmää ulospäin kuopastaan (eksoftalmus). Muutos on itsestään palautumaton, vaikka tauti hoidettaisiin. Erilaisilla hoitoimenpiteillä saavutetaan vaihtelevia tuloksia.[2]

Oireet ja esiintyvyys

Basedowin taudin yleisiä oireita ovat muun muassa struuma, takykardia, hermostuneisuus ja ulkonevat silmät. Noin puolella potilaista esiintyy tärinää ja painon laskua.[3] Taudin oireisto kuitenkin vaihtelee,[4] eikä kaikilla potilailla ole kaikkia oireita. Basedowin tauti on yleisempää naisilla kuin miehillä, ja siihen sairastutaan useimmiten 30–40 vuoden iässä.[5]

Historia

Jo antiikin kreikkalaiset kuvailivat Basedowin tautiin tyypillisiä oireita, joihin kuuluvat struuma, sydämen tykytys sekä poikkeava silmämunan ulkonema.[5] Vuonna 1786 englantilainen lääkäri Caleb Parry tunnisti ja selitti ensimmäisen kerran edellä mainittujen oireiden yhdistelmiä, joita hän havaitsi muutamilla potilailla. Parryn poika julkaisi tutkimustulokset vasta isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1825.[5] Myöhemmin irlantilainen Robert James Graves (1797–1853) ja saksalainen Carl Adolph von Basedow (1799–1854) havaitsivat potilaillaan samankaltaisia oireita kuin Parry.[5][6] Graves kuvasi sairauden vuonna 1835 ja Basedow hieman myöhemmin vuonna 1840.[6]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ C. B. Niewoehner: Endocrine Pathophysiology, s. 70. Hayes Barton Press, 2004. ISBN 9781593771744 (englanniksi)
  2. ↑ http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99131.pdf
  3. ↑ Fima Lifshitz: Pediatric endocrinology, Volume 2, s. 418. CRC Press, 2007. ISBN 9781420055238 (englanniksi)
  4. ↑ Walter Siegenthaler: Differential diagnosis in internal medicine: from symptom to diagnosis, s. 485. Thieme, 2007. ISBN 9781588905512 (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Jennifer L. Hunt: Molecular Pathology of Endocrine Diseases, s. 37. Springer, 2010. ISBN 9781441917065 (englanniksi)
  6. ↑ a b Bruno Bissonnette & Bernard J. Dalens: Syndromes: rapid recognition and perioperative implications, s. 347. McGraw-Hill Professional, 2006. ISBN 9780071354554 (englanniksi)

Aiheesta muualla