Brewerinkuusi
Nykyään Brewerinkuusi:stä on tullut monien eri alojen ihmisten kiinnostava aihe. Tekniikan kehittymisen ja tiedonsaannin myötä Brewerinkuusi on tullut merkitykselliseksi nyky-yhteiskunnassa. Olipa Brewerinkuusi vaikutus talouteen, populaarikulttuuriin tai merkitys arjessa, on aihe, joka ei jää huomaamatta. Tässä artikkelissa tutkimme Brewerinkuusi:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutusta nykymaailmaan.
| Brewerinkuusi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Kuuset Picea |
| Laji: | breweriana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Picea breweriana |
|
| Katso myös | |
Brewerinkuusi (Picea breweriana) on pohjoisamerikkalainen kuusten (Picea) sukuun ja mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuu.
Brewerinkuusesta voi kasvaa jopa 40 metriä korkea puu, jonka rungon halkaisija on 60–90 cm. Sen oksat kaartuvat vanhemmiten ylöspäin, mutta niiden pienemmät haarat roikkuvat alaspäin raskaiden verhojen lailla. Neulasten toinen puoli on tumman kiiltävänvihreä, toinen harmaa. Kävyt ovat lieriömäiset, noin 8 cm pitkiä, violetteja, suomut pyöristetyt ja eheäreunaiset.[2]
Brewerinkuusi kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltojen Kaliforniassa ja Oregonissa. Sitä tavataan vuoristossa 1000–2300 metrin korkeudessa.[2] Sille sopivat kaikki ilmansuunnat, mutta parhaiten se menestyy pohjoisrinteillä. Se kasvaa kylmien, kosteiden talvien ja lämpimien, suhteellisen kuivien kesien ilmastossa, missä lämpötilat vaihtelevat välillä -1–5 °C ja 11–20 °C. Vuotuinen sademäärä vaihtelee välillä 1 000–2 800 mm.[1]
Brewerinkuusi on luokiteltu vaarantuneeksi. Suurin uhka on metsäpalojen ja ilmastonmuutoksen yhdistelmä, erityisesti silloin, kun tuli tappaa osan aikuisista puista ja muuttunut ilmasto estää uudistumisen. Ohut kuori ja pitkät roikkuvat oksat tekevät brewerinkuusesta herkän metsäpaloille. Sarja suuria metsäpaloja roihusi vuonna 1987 koko brewerinkuusen esiintymisalueella. Sekametsissä maapalot tappoivat useimmat brewerinkuuset ja harmaapihdat, mutta paksukuoriset douglaskuusi, männyt ja komeapihta selvisivät. Brewerinkuusen toipuminen voi kestää vuosikymmeniä tai vuosisatoja näiden tulipalojen laajuuden vuoksi.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Nelson, J. & Farjon, A.: Picea breweriana IUCN Red List of Threatened Species. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Picea breweriana S. Wats. Trees and Shrubs Online. Viitattu 30.3.2025.