Brunkebergin taistelu

Tässä artikkelissa tutkimme Brunkebergin taistelu:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Brunkebergin taistelu on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Kautta historian Brunkebergin taistelu:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmisten suhteissa toisiinsa ja ympäröivään maailmaan. Tässä mielessä Brunkebergin taistelu ei ole vain akateemisen kiinnostuksen aihe, vaan sillä on myös käytännön vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Brunkebergin taistelu:n yksityiskohtaisen analyysin avulla pystymme ymmärtämään paremmin sen vaikutusta yhteiskuntaamme ja ihmiskunnan kehitykseen.

Brunkebergin taistelu
Osa Kalmarin unionin hajoamissotaa
Päivämäärä:

10. lokakuuta 1471

Paikka:

Tukholma

Lopputulos:

Sten Sturen voitto

Osapuolet

Sten Sturen kannattajat Knut Possen johtamina

Tanska ja Kalmarin unionia kannattavat ruotsalaiset

Komentajat

Sten Sture vanhempi

Kristian I

Vahvuudet

?

?

Tappiot

?

?

Brunkebergin taistelu käytiin Tukholman ulkopuolella 10. lokakuuta 1471. Sen osapuolina olivat Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi ja Tanskan kuningas Kristian I. Taistelu päättyi Sten Sturen joukkojen voittoon, ja Kristian menetti mahdollisuudet Ruotsin kruunuun.[1]

Taustaa

Toukokuussa 1471 Sten Sture vanhempi oli valittu Ruotsin valtionhoitajaksi. Sture edesauttoi Ruotsin eroa Kalmarin unionista ja sai taakseen paljon tukijoita, joista suurin osa oli Tukholman ja Bergslagenin alueen talonpoikia. Bergslagen oli kaivosalue, jonka kaupankäynti saksalaisten kaupunkien kuten Lyypekin kanssa häiriintyi usein tanskalaisten käsissä olleen unioniulkopolitiikan seurauksena. Taisteluun ajauduttiin pääasiassa tästä syystä.

Muuta

Taistelua käytettiin myöhemmin usein propagandatarkoituksissa, kun haluttiin painottaa vapautumista tanskalaisten sortajien vallan alta. Tosiasiassa taistelun molempien osapuolten joukoista suuri osa oli ruotsalaisia, ja sen syyt olivat pääasiassa taloudellis-poliittiset.

Lähteet

  1. ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 59. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2