Charles Keeling

Nykymaailmassa Charles Keeling on ongelma, joka on saanut yhteiskunnassa merkitystä. Teknologian ja globalisaation myötä Charles Keeling:stä on tullut monien kiinnostava kohde, joka herättää keskustelua ja pohdintaa eri aloilla. Olipa kyse yliopistosta, työstä tai jokapäiväisestä elämästä, Charles Keeling on vaikuttanut ihmisiin eri puolilla maailmaa monin tavoin. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Charles Keeling:n vaikutuksia ja kuinka se on vaikuttanut nykyajan elämän eri osa-alueisiin.

Charles David Keeling
Charles Keeling vuonna 2001
Charles Keeling vuonna 2001
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1928
Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut20. kesäkuuta 2005 (77 vuotta)
Montana, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Northwestern-yliopisto
Instituutti Scripps-merentutkimuslaitos, Kalifornian yliopisto (San Diego)
Tutkimusalue Ilmastotiede
Tunnetut työt Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaus
Palkinnot National Medal of Science

Charles Keeling (20. huhtikuuta 1928 Pennsylvania[1] – 20. kesäkuuta 2005 Montana[2]) oli yhdysvaltalainen ilmastotutkija. Keeling tunnetaan erityisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksista. 50 vuotta kestäneiden mittaustensa avulla hän osoitti, että pitoisuus vaihtelee vuorokauden- ja vuodenajan mukaan ja että pitoisuus kasvaa, kun fossiilisia polttoaineita poltetaan. Hiilidioksidipitoisuuden kasvua kuvaavaa tilastoa kutsutaan ”Keelingin käyräksi”.[1]

Keelingin käyrä, joka kuvaa hiilidioksidipitoisuuden kasvua Mauna Loan mittausasemalla Havaijilla.

Keeling väitteli kemian tohtoriksi Northwestern-yliopistossa vuonna 1954. Sen jälkeen hän kehitti California Institute of Technologyssä tarkan menetelmän ilman hiilidioksidipitoisuuden mittaamiseksi.[3] Aluksi hän keräsi ilmanäytteitä Kaliforniasta, kunnes sai rahoituksen Havaijille Mauna Loan mittausasemaan, jossa kaupunkien saasteet eivät vaikuttaneet mittaustuloksiin.[1][4]

Keelingiä motivoi ruotsalaisen Svante Arrheniuksen esittämä ajatus, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voisi nousta fossiilisten polttoaineiden polttamisen takia ja että se voisi vaikuttaa maapallon ilmastoon. 1950-luvulla ajatus oli kiistanalainen osittain sen takia, että oli epäselvää, kuinka suuri osa hiilidioksidipäästöistä imeytyy meriveteen. Muutaman vuoden mittausten jälkeen Keeling pystyi todistamaan, että Arrheniuksen teoria oli oikea ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa.[3] Hän mittasi myöhemmin hiilidioksidin määrää myös valtamerissä ja laati malleja hiilen kierrosta maapallolla.[4]

Keeling teki elämäntyönsä Kalifornian yliopiston Scripps-merentutkimuslaitoksessa.[1] Vuonna 1968 hänet nimitettiin meritieteen professoriksi. Vuonna 1994 Keeling valittiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi. Hän sai elämänsä aikana lukuisia tiedepalkintoja. Vuonna 2002 presidentti George W. Bush myönsi Keelingille Yhdysvaltain korkeimman tiedepalkinnon, National Medal of Science.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Charles Keeling Helsingin Sanomat. 22.6.2005. Viitattu 18.5.2023.
  2. ↑ Heimann, Martin: Charles David Keeling 1928–2005. Nature, 14.9.2005, 437. vsk, s. 331. doi:10.1038/437331a (englanniksi)
  3. ↑ a b c Charles David Keeling Biography Scripps Institution of Oceanography. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Paukku, Timo: Charles Keeling kehitti tavan mitata ilmakehän hiilidioksidia Helsingin Sanomat. 18.11.2016. Viitattu 18.5.2023.

Aiheesta muualla