Tässä artikkelissa perehdymme Cédric Villani:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Analysoimme yksityiskohtaisesti kaikki Cédric Villani:n osa-alueet sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen ja tarjoamme täydellisen ja erikoistuneen yleiskatsauksen, joka antaa lukijalle kattavan käsityksen tästä aiheesta. Yksityiskohtaisten tutkimusten, tietojen ja analyysien avulla saamme selville, kuinka Cédric Villani on vaikuttanut ja muuttanut arkielämän eri osa-alueita, sekä sen merkityksen nykykulttuurissa. Tämä artikkeli keskittyy sen historialliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen merkitykseen ja pyrkii tarjoamaan laajan ja rikastuttavan yleiskatsauksen, joka kutsuu pohdiskelemaan ja syvällistä tietoa Cédric Villani:stä.
Cédric Villani | |
---|---|
![]() Cédric Villani vuonna 2015. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. lokakuuta 1973 Brive-la-Gaillarde, Ranska |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | École Normale Supérieure |
Väitöstyön ohjaaja | Pierre-Louis Lions |
Instituutti |
École normale supérieure de Lyon, Henri Poincaré -instituutti |
Tutkimusalue | matematiikka |
Palkinnot | Fieldsin mitali (2010) |
Aiheesta muualla | |
cedricvillani.org | |
|
Cédric Villani (5. lokakuuta 1973 Brive-la-Gaillarde, Ranska)[1] on ranskalainen matemaatikko, jolle myönnettiin Fieldsin mitali vuonna 2010.
Villani syntyi Ranskassa vuonna 1973. Hän opiskeli matematiikkaa École Normale Supérieuressä 1992–1996, ja vuonna 1996 hänet nimitettiin yliopistoon apulaisprofessoriksi. Tohtorin tutkinnon hän suoritti vuonna 1998. Vuodesta 2000 Villani on toiminut professorina École normale supérieure de Lyonissa. Hän on opettanut myös lukuvuoden ajan Atlantan yliopistossa, Kalifornian Berkeleyn yliopistossa ja Princetonin yliopistossa.[2]
Villani sai vuonna 2009 Henri Poincaré -palkinnon saavutuksistaan matemaattisen fysiikan parissa.[3] Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Fieldsin mitali erityisesti työstään, joka liittyy entropian matemaattiseen tulkintaan.[4] Hän on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 2012.[5]
1936: Ahlfors • Douglas | 1950: Schwartz • Selberg | 1954: Kodaira • Serre | 1958: Roth • Thom | 1962: Hörmander • Milnor | 1966: Atiyah • Cohen • Grothendieck • Smale | 1970: Baker • Hironaka • Novikov • Thompson | 1974: Bombieri • Mumford | 1978: Deligne • Fefferman • Margulis • Quillen | 1982: Connes • Thurston • Yau | 1986: Donaldson • Faltings • Freedman | 1990: Drinfeld • Jones • Mori • Witten | 1994: Zelmanov • Lions • Bourgain • Yoccoz | 1998: Borcherds • Gowers • Kontsevitš • McMullen | 2002: Lafforgue • Vojevodski | 2006: Okounkov • Perelman • Tao • Werner | 2010: Lindenstrauss • Châu • Smirnov • Villani | 2014: Avila • Bhargava • Hairer • Mirzakhani | 2018: Birkar • Figalli • Scholze • Venkatesh | 2022: Duminil-Copin • Huh • Maynard • Vjazovska