Shing-Tung Yau on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Sen vaikutus on ulottunut eri elämänalueille, ja sen vaikutuksia tutkitaan ja analysoidaan edelleen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Shing-Tung Yau:tä ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Sen alkuperästä sen kehitykseen tutkimme sen roolia nykymaailmassa ja pohdimme sen merkitystä tulevaisuudelle.
Shing-Tung Yau | |
---|---|
丘成桐 | |
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | 丘成桐 |
Syntynyt | 4. huhtikuuta 1949 Shantou, Kiina |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Shiing-Shen Chern ja H. Blaine Lawson |
Tutkimusalue | Differentiaaligeometria ja matematiikka |
Palkinnot |
Fieldsin mitali Wolfin palkinto |
|
Shing-Tung Yau (kiin.: 丘成桐; Jyutping: Jau1 Sing4-tung4, s. 4. huhtikuuta 1949 Shantou, Kiina)[1] on kiinalainen matemaatikko. Hän on tutkinut muun muassa differentiaaligeometriaa ja topologiaa. Yau on tällä hetkellä Harvardin yliopiston professorina.
Yau on opiskellut matematiikkaa Hongkongin yliopistossa ja Kalifornian yliopistossa. Tämän jälkeen hän toimi apulaisprofessorina New Yorkin yliopistossa kahden vuoden ajan, kunnes 1974 hän sai nimityksen Stanfordin yliopiston professoriksi.
Vuonna 1976 Yau todisti Calabin konjektuurin, joka on nyt perustana fyysikkojen säieteorialle. Hän on saanut lukuisia palkintoja matemaattisista töistään, muun muassa 1982 Fieldsin mitalin osittaisdifferentiaaliyhtälöstä.
Yau on saanut Wolfin palkinnon matematiikassa vuonna 2010.[2]
1936: Ahlfors • Douglas | 1950: Schwartz • Selberg | 1954: Kodaira • Serre | 1958: Roth • Thom | 1962: Hörmander • Milnor | 1966: Atiyah • Cohen • Grothendieck • Smale | 1970: Baker • Hironaka • Novikov • Thompson | 1974: Bombieri • Mumford | 1978: Deligne • Fefferman • Margulis • Quillen | 1982: Connes • Thurston • Yau | 1986: Donaldson • Faltings • Freedman | 1990: Drinfeld • Jones • Mori • Witten | 1994: Zelmanov • Lions • Bourgain • Yoccoz | 1998: Borcherds • Gowers • Kontsevitš • McMullen | 2002: Lafforgue • Vojevodski | 2006: Okounkov • Perelman • Tao • Werner | 2010: Lindenstrauss • Châu • Smirnov • Villani | 2014: Avila • Bhargava • Hairer • Mirzakhani | 2018: Birkar • Figalli • Scholze • Venkatesh | 2022: Duminil-Copin • Huh • Maynard • Vjazovska