Dmitri Grigorovitš (kirjailija)

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Dmitri Grigorovitš (kirjailija), jolla on merkittävä vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Dmitri Grigorovitš (kirjailija) on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina, sillä sen merkitys ei rajoitu yhteen alueeseen, vaan sillä on vaikutuksia politiikkaan, talouteen, kulttuuriin, tieteeseen ja teknologiaan. Syvällisen analyysin avulla tutkimme Dmitri Grigorovitš (kirjailija):n eri puolia ja sitä, miten se on muokannut maailmaa, jossa elämme. Arkielämän vaikutuksista historiallisiin tapahtumiin Dmitri Grigorovitš (kirjailija) on aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden.

Dmitri Grigorovitš
Дми́трий Васи́льевич Григоро́вич
Dmitri Grigorovitš
Dmitri Grigorovitš
Henkilötiedot
Koko nimi Dmitri Vasiljevitš Grigorovitš
Syntynyt31. maaliskuuta 1822
Nikolskoje, Simbirsk
Kuollut3. tammikuuta 1900
Pietari
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Dmitri Vasiljevitš Grigorovitš (ven. Дми́трий Васи́льевич Григоро́вич; 19. maaliskuuta (J: 31. maaliskuuta) 1822 Tšeremštšanin kylä, Nikolskoje, Simbirskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 3. tammikuuta 1900 (J: 22. joulukuuta 1899) Pietari,[1][2] Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kirjailija.

Suku ja koulutus

Grigorovitšin isä oli aatelinen maanomistaja, eläkkeellä oleva husaari Vasili Grigorovitš (k. 1830). Dmitri varttui ranskalaisen äitinsä Sidonia de Varmont'n (ven. Sidonia Petrovna) ja isoäitinsä hoivissa, jotka antoivat hänelle ranskalaisen kasvatuksen. Puoliksi ranskalaisena Grigorovitš ei puhunut hyvin venäjää lapsuudessaan ja puhui pitkään ranskalaisella korostuksella.[3]

Grigorovitš lähetettiin 8-vuotiaana Moskovaan, missä hän opiskeli Moskovan yliopiston aatelispoikien kymnaasissa vuosina 1831–1833 ja asui ranskalaisessa pensionaatissa. Valmistuttuaan vuonna 1836 hän siirtyi Pietarin insinöörikouluun, jossa hän opiskeli vuoteen 1840 saakka ja tapasi Fjodor Dostojevskin, ja hänessä heräsi halu tulla kirjailijaksi. Hänellä ei ollut taipumuksia sotilasuralle. Hän joutui jättämään sotilaskoulun vakavan rikkomuksen vuoksi, koska ei ollut tervehtinyt suuriruhtinas Mihail Pavlovitšia kadulla. Myöhemmin hän siirtyi Taideakatemiaan, jossa hän tapasi ukrainalaisen runoilijan ja taidemaalarin Taras Ševtšenkon.[3]

Kirjallinen ura

Grigorovitšin suosittu kertomus Pietarilaiset positiivarit (ven. Петербургские шарманщики, Peterburgskije sarmantsiki, 1845) sai innoituksensa Gogolin Päällysviitasta ja herätti johtavan kirjallisuuskriitikon Vissarion Belinskin huomion.[4]

Kirjallisen maineensa Grigorovitš loi maaseutukuvauksillaan Maaseutu/Kylä (ven. Деревня, Derevnja 1846) ja Anton Goremyka (ven. Антон-Горемыка, Anton Kovaonninen 1847), joissa ensi kerran venäläisessä kirjallisuudessa koetettiin realistisesti esittää rahvaan alimman kerroksen jokapäiväistä elämää kaikessa harmaudessaan.[5] Alun perin Anton Goremyka loppui talonpoikien kapinaan, mutta se muutettiin sensuurin vaatimuksesta. Aikalaiset lukivat kertomuksia maaorjuuden vastaisina kirjoituksina.[4]

Vaikka Grigorovitš ei ollut suuri taiteilija eikä kyennyt tunkeutumaan elämän syvimpiin kätköihin eikä ollut edes lähemmin tutustunut venäläiseen talonpoikaiselämään, näiden kuvausten vaikutus oli kuitenkin voimakas siksi, että ne ilmestyivät oikealla hetkellä, aikaan, jolloin Venäjällä alettiin kipeästi tuntea maaorjuuden tuottama kurjuus. Grigorovitšin seuraavilla teoksilla ei ollut enää samaa menestystä, ei taiteellista eikä historiallista merkitystä.[5]

Suomennettu teos

  • Guttaperkkapoika (Guttapertševyi maltšik). Suom. Tyyne Perttu. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1950.

Lähteet

  1. ↑ Meštšerjakov, V. P.: Григорович, Дмитрий Васильевич Lib.ru/Klassika. Viitattu 17.4.2020. (venäjäksi)
  2. ↑ Pursglove, M.: D. V. Grigorovich (1822–1899): ”Derevnya” and ”Anton-Goremyka”. The Slavonic and East European Review, 1973, 51. vsk, s. 505–516. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b P. A. Nikolaev ym.: Russkie pisateli, 1800–1917 : biograficheskiĭ slovarʹ. Moskva. Määritä julkaisija! ISBN 5-85270-011-8
  4. ↑ a b Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realistisen proosan nousu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 275–276. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
  5. ↑ a b Grigorovitš, Dmitrij Vasiljevitš Tietosanakirja osa 2, palsta 1602–1603, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910

Aiheesta muualla