Tässä artikkelissa aiomme tutkia ja analysoida perusteellisesti Edvard Richter:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion eri aloilta ja kiinnostuksen kohteista. Edvard Richter on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja keskustelua ympäri maailmaa sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja sen vaikutukseen populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla perehdymme eri näkökulmiin ja mielipiteisiin Edvard Richter:stä sekä sen kehityksestä ajan myötä. Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää tästä jännittävästä aiheesta, kutsumme sinut jatkamaan lukemista ja tutustumaan kaikkeen, mitä Edvard Richter tarjoaa.
Edvard Gottlieb Richter (10. joulukuuta 1880 Uusikirkko – 23. elokuuta 1956 kesähuvilalla Mikkelin lähellä) oli suomalainen taidehistorioitsija. [1][2]
Richterin vanhemmat olivat kappalainen Gustaf Edvard Richter (1852–1885) ja Anna Lovisa Streng.[3] Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1913 ja filosofian maisteriksi 1914. Vuodesta 1904 alkaen Richter oli Helsingin Sanomien johtava taidearvostelija. Hän toimi taidehistorian opettajana Suomen Taideakatemian koulussa 1917–1947 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa 1917–1951. 1930-luvulla ilmestyneeseen Isoon Tietosanakirjaan hän toimitti taideartikkelit, ja suomentaessaan C. G. Laurinin Konsthistorian hän loi merkittävän määrän suomenkielistä taidesanastoa. Richter oli Suomen Taideakatemian jäsenenä vuodesta 1933, valtion kuvaamataidelautakunnan sihteerinä 1918–1951 ja lautakunnan jäsenenä 1921–1952. Hän sai professorin arvonimen 1950. [4][1][2]
Edvard Richter oli naimisissa vuodesta 1919 lääketieteen lisensiaatti Mandi Maria Karnakosken kanssa.[2] Suomalainen koulunjohtaja Sofia Streng oli hänen tätinsä.[5][6]