Nykymaailmassa Ekologinen kompensaatio on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Teknologian ja globalisaation myötä Ekologinen kompensaatio:stä on tullut perustavanlaatuinen näkökohta, joka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Ekologinen kompensaatio on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Ekologinen kompensaatio:een, sen sosiaalisista vaikutuksista sen vaikutukseen globaaliin talouteen. Tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Ekologisella kompensaatiolla (engl. biodiversity offsetting, ecological compensations) tarkoitetaan menettelyä, jolla taloudellisen toiminnan, kuten esimerkiksi rakentamisen tai teollisuuden, johdosta elinympäristölle aiheutettu haitta hyvitetään (eli kompensoidaan) parantamalla elinympäristön tilaa toisaalla[1]. Hyvitys voidaan tuottaa joko suojelemalla, kunnostamalla tai ennallistamalla luonnonympäristöä[2]. Luonnolle haittaa aiheuttavan toiminnan suunnitteluvaiheessa on toimijan etsittävä toimintatapa, jolla on mahdollisimman pienet negatiiviset vaikutukset luonnolle[3]. Ekologinen kompensaatio on viimeinen porras ympäristölle aiheutettujen haittojen lievennyshierarkiassa. Lievennyshierarkian mukaisesti ympäristöhaittoja tulee ensisijaisesti välttää ja minimoida heikentävässä toiminnassa sekä ennallistamalla lieventää haitta-alueella.
Ekologinen kompensaatio tuo pilaaja maksaa -periaatteen luonnonsuojeluun: luontoa heikentävä taho hyvittää aiheuttamansa heikennyksen. Ekologiset kompensaatiot voivat olla yhteiskunnassa joko vapaaehtoisia tai lakisääteisiä. Ekologisia kompensaatioita voidaan kuvata markkinapohjaiseksi luonnonsuojelukeinoksi. Yritykset tai toimijat, jotka aiheuttavat haittaa muodostavat kysynnän kompensaatioille ja maanomistajat tai muut toimijat, jotka voivat ennallistaa tai suojella luontokohteita ovat tarjoajia ja luontotyypit ovat kaupan kohde.
Ekologiset kompensaatiot eivät ole sama asia kuin päästökompensaatiot, joilla hyvitetään ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonepäästöjä. Ekologisissa kompensaatioissa haitta ja hyvitys kohdistuvat biodiversitettiin, eli elinympäristöihin ja lajeihin.
No Net Loss (ei nettotappiota- periaate) on yksi ekologisten kompensaatioiden keskeisistä periaatteista. Periaatten mukaisesti kompensaatiot tulee toteuttaa täysmääräisesti, eli kaikki aiheutetut haitat tulee hyvittää. Tämän vuoksi kompensaatioiden suunnittelussa on pyrittävä arvioimaan ja mittaamaan mille elinympäristöille ja lajeille aiheutuu haittaa ja osoittamaan, että suunniteltu kompensaatio korvaa kaikki nämä haitat tai mieluiten enemmän kuin aiheuttamansa haitat[4]. Todellisuudessa haittojen mittaaminen luotettavasti ja aivan tarkasti on mahdotonta, joten ei voida osoittaa, onko hanke saavuttanut no net loss periaatteen mukaisen kompensaation.[2]
Lisäisyys (engl. additionality) tarkoittaa sitä, että hyvitys tuottaa ylimääräisiä elinympäristön tilan parannuksia. Toimet jotka olisi tehty jostain toisesta syystä, tai joiden tekemiseen on esimerkiksi lainsäädännöllinen velvoite, eivät tuo lisäisyyttä eivätkä kelpaa hyvitykseksi.[2]
Haittaa ja mahdollista hyvitystä arvioitaessa tulisi huomioida näiden kahden ekologinen vastaavuus, eli kun hävitetään tietynlaista elinympäristöä tulisi se korvata vastaavalla luontotyypillä (engl. like-for-like periaate).
Ihanteellisesti kompensaatio toteutettaisiin ennen haittaa aiheuttavan hankkeen toteutusta. Ympäristön ennallistaminen tapahtuu merkittävällä aikaviiveellä, jopa useiden kymmenien tai satojen vuosien kuluttua. Kompensaation vaatiminen ennen hankkeen toteutusta voisi mahdollistaa ennallistumisen todentamisen ennen pilaavaa toimintaa. Käytännössä kompensaatiot voidaan toteuttaa myös hankkeen käynnistymisen ja valmistumisen jälkeen.[5]
Ekologiset kompensaatiot eivät ole lakisääteisiä Suomessa, mutta kompensoiminen on mahdollista Suomen nykylainsäädännön puitteissa. Tähän mennessä kompensaatioita on käytetty suojeltujen luonnonarvojen kompensoimiseen, ja lieventäviä ja korvaavia toimenpiteitä poikkeuslupatilanteissa[6].
Suomen hallitusohjelmaan 2019 on kirjattu tavoite:
"Pilotoidaan ekologisen kompensaation käyttöä esimerkiksi isoissa infrastruktuurihankkeissa ja arvioidaan saatujen kokemusten perusteella lainsäädännön uudistustarpeita. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta vaurioittavan toiminnan haittoja hyvitetään parantamalla heikentyneitä elinympäristöjä ja luomalla uusia toisaalla kuitenkin niin, että kompensaatio on viimesijainen vaihtoehto luontohaittojen vähentämisen jälkeen. Ennen kompensaatiomahdollisuuden käyttöä tulee kuitenkin minimoida alkuperäisen hankkeen ympäristöhaitat" [7]
Suomessa on käynnissä joitain pilotointihankkeita, mutta varsinaisia kompensaatioiden periaatteita noudattavia hankkeita ei ole toistaiseksi toteutettu. Yritykset jotka tarvitsevat toiminnallensa ympäristöluvan, kuten yritykset joiden toiminta muuttaa maankäyttöä, ovat osoittaneet kiinnostusta ekologisa kompensaatioita kohtaan[8].
Ekologisten kompensaatiot on otettu huomioon myös Suomen luonnosuojelulain uudistamisessa[9]. Kaikki luontotyypit eivät sovellu ekologisiin kompensaatioihin, sillä on todettu, että niihin kohdistuvia heikennyksiä on mahdotonta tai erittäin haastava hyvittää onnistuneesti. Suomessa on tehty laaja selvitys siitä minkälaiset luontotyypit voitaisiin ottaa kompensaatioiden piiriin ja yleisesti on todettu, että kaikkein uhanalaisimmat lajit ja elinympäristöt tulisi jättää kompensaatiomenettelyn ulkopuolelle[10].
Ekologisiin kompensaatioihin kohdistuva kritiikki liittyy usein ennallistamisen epävarmuuteen.[11]
Toinen kompensaatioihin kohdistuva kritiikki on usein markkinapohjaisten suojelukeinojen kohtaama arvostelu luonnon kaupallistamisesta[12]. Toisaalta voidaan argumentoida, että kyse ei ole markkinapohjaisesta välineestä sillä vaihdannan kohde ilmaistaan luontotyyppeinä eikä rahallisessa arvossa.[13]