Electric
Nykymaailmassa Electric on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Electric on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Vuosien varrella se on osoittanut merkityksensä eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Electric:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Ensimmäisistä ilmenemismuodoistaan nykyisiin seurauksiinsa Electric on edelleen tutkijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön kiinnostava aihe.
| Electric The Cult | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 6. huhtikuuta 1987 | |
| Tuottaja(t) | Rick Rubin | |
| Tyylilaji | hard rock | |
| Kesto | 38.51 | |
| Levy-yhtiö | Beggars Banquet (BEGA 80) | |
| The Cultin muut julkaisut | ||
| Love 1985 |
Electric 1987 |
Sonic Temple 1989 |
Electric on The Cultin musiikkialbumi vuodelta 1987. Sen esittelyssä Helsingin Sanomien Markku Fagerlund luonnehti The Cultia 1980-luvun Led Zeppeliniksi: ”Ian Astbury laulaa kuin Robert Plant konsanaan, soitto jyrisee Billy Duffyn kitaran siivittämänä lujaa, peruskomppi on sekin tuhtia tavaraa.”[1]
Kappaleet
Kaikki kappaleet Ian Astbury ja Billy Duffy ellei toisin mainita.
- Wild Flower – 3.37
- Peace Dog – 3.34
- Lil' Devil – 2.44
- Aphrodisiac Jacket – 4.11
- Electric Ocean – 2.49
- Bad Fun – 3.33
- King Contrary Man – 3.12
- Love Removal Machine – 4.17
- Born to Be Wild – 3.55 (säv. Mars Bonfire)
- Outlaw – 2.52
- Memphis Hip Shake – 4.01
Kokoonpano
- Ian Astbury – laulu
- Billy Duffy – kitara
- Jamie Stewart – basso
- Les Warner – rummut
Arviot
Lähteet
- ↑ Kultti, takaliukuja, linnunlaulua ja lunta. Helsingin Sanomat, 25.4.1987, s. 26. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Allmusic review