Nykymaailmassa Epäluuloinen persoonallisuus on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja kehittyy jatkuvasti. Ajan myötä Epäluuloinen persoonallisuus:n merkitys yhteiskunnassa on kasvanut ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykyiseen tilaan Epäluuloinen persoonallisuus on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on osaltaan rikastanut tietoa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Epäluuloinen persoonallisuus:een liittyviä eri näkökohtia ja käsittelemme sen merkitystä, vaikutuksia ja tulevaisuutta. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen tästä ilmiöstä.
| Epäluuloinen persoonallisuus | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | F60.0 |
| ICD-9 | 301.0 |
| MedlinePlus | 000938 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Epäluuloinen persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, johon sisältyy epäluuloisuuden lisäksi liiallinen herkkyys takaiskuille, kokemusten vääristyminen sekä kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia.[1]
Sairauden katsotaan alkavan useimmiten varhaisessa aikuisuudessa, ja sen on arvioitu esiintyvän useammin miehillä kuin naisilla. Arviot sairauden esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat 0,5:n ja 2,5 prosentin välillä. Arviointia esiintyvyydestä on vaikeuttanut erotusdiagnostinen ongelma paranoidisen skitsofrenian kanssa.[2]
Epäluuloista persoonallisuutta sairastava usein epäilee kumppaninsa uskollisuutta. Epäluuloista persoonallisuutta sairastavilla on taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista.
Epäluuloisen persoonallisuuden hoidossa katsotaan olevan keskeisintä luottamukselliseen hoitosuhteeseen perustuva, tukea antava psykoterapia (= supportiivinen psykoterapia). Tämän lisäksi ajoittainen (harvoin pitkäaikainen) antipsykoottinen lääkehoito voi hyödyttää kyseisestä häiriöstä kärsivää.[2] Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän auttaminen voi olla vaikeaa, ja he voivat olla epäluuloisia sekä psykiatreja ja psykoterapeutteja kohtaan, jolloin vapaaehtoisuuteen perustuva hoito epäonnistuu. Epäluuloisesta persoonaallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon.