Erik Bruun

Erik Bruun-nimisessä artikkelissa käsitellään nykyään erittäin tärkeää aihetta, joka on herättänyt laajaa keskustelua ja herättänyt kiinnostusta yhteiskunnassa yleensäkin. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Erik Bruun:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin tarkastellaan Erik Bruun:n ympärillä olevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä, jotta lukijoille voidaan tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys aiheesta. Lisäksi esitellään asiaankuuluvaa dataa, tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka rikastavat Erik Bruun-tietoa ja syventävät sen ymmärrystä. Tämä artikkeli on epäilemättä erittäin hyödyllinen niille, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan lisää tietoa Erik Bruun:stä ja ymmärtämään sen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa.

Erik Bruun
Erik Bruun ja mainosjuliste vuonna 1954.
Erik Bruun ja mainosjuliste vuonna 1954.
Henkilötiedot
Koko nimi Rolf Erik von Bruun[1]
Syntynyt7. huhtikuuta 1926
Viipuri
Taiteilija
Aktiivisena 1950–
Ala graafikko
Palkinnot

Pro Finlandia (2007)[1]

Rolf Erik von Bruun (s. 7. huhtikuuta 1926 Viipuri) on suomalainen graafikko.[2]

Elämä ja ura

Bruun vietti lapsuutensa Viipurin maalaiskunnan Säiniöllä. Sodan aikana perhe muutti Helsinkiin. Helsingissä Bruun opiskeli grafiikkaa. Hän valmistui graafikoksi vuonna 1950. Valmistumisensa jälkeen Bruun työskenteli kolme vuotta näyttelyiden mainosjulisteiden suunnittelijana. Vuonna 1953 hän perusti grafiikkayrityksen.

Bruun suunnitteli postikortteja, julisteita, postimerkkejä ja vuoden 1986 markka-arvoisten setelien taustapuolet[3]. Hän myös osallistui yhtenä kutsuttuna taiteilijana vuonna 1996 euroseteleiden suunnittelukilpailuun, mutta sen voitti itävaltalainen Robert Kalina.[4]

Bruunin suunnittelemat postikortit ja postimerkit kuvaavat suomalaista luontoa. Hän on suunnitellut Suomen luonnonsuojeluliiton Saimaannorppa-logon.[5][6] Myös Korkeasaaren eläintarhan 1990-luvulta vuoteen 2017 käyttämä lumileopardilogo oli Bruunin suunnittelema, ja zoo-elementti siitä on säilytetty myös uudistettuun logoon.[7]

Bruun palkittiin vuonna 1974 valtion taideteollisuuspalkinnolla[8] ja vuonna 2007 Pro Finlandia -mitalilla,[9] ja hänelle on myönnetty professorin arvonimi.[2] — Bruun asuu Helsingin Suomenlinnassa.[10]

Kaskuna Bruunista kerrotaan, että kun vuoden 1986 setelit olivat olleet liikkeellä vain vähän aikaa, Bruun ja tämän vaimo olivat käymässä Tukholmassa. He olivat vaihtamassa Suomen markkoja Ruotsin kruunuiksi, ja setelit olivat uutta mallia. Kassanhoitaja ei ollut ikinä nähnyt uusia markkaseteleitä ja kysyi Bruunin vaimolta, ovatko ne aitoja. Tähän Bruunin vaimo: ”Totta kai, mieheni on ne itse piirtänyt.”[11]

Tunnettuja töitä

Bruunin luonnosten mukaan toteutettu 500 markan seteli.[12][13]

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 8.1.2022.
  2. ↑ a b Bruun, Erik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ Suomen Pankki
  4. ↑ Eurosetelit
  5. ↑ Suomen Luonnonsuojeluliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Römpötti, Harri: Merikotkasta laulujoutsenen siipeen Helsingin Sanomat. 22.5.2013. Viitattu 20.11.2023.
  7. ↑ Korkeasaaren uusi ilme korostaa luonnonsuojelutyötä Markkinointi & Mainonta. Viitattu 13.4.2019.
  8. ↑ Vem och vad 1996, s. 66. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
  9. ↑ Uusi Suomi. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Uusitorppa, Harri: Julistemestari ei osaa jäädä eläkkeelle. Helsingin Sanomat, 7.4.2016, s. B 11. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Algarven Suomi-seura. Web archive.
  12. ↑ Erik Bruun Bruun Design. Viitattu 15.6.2023.
  13. ↑ Halkka, Antti: Nyt seteliraha sai siivet. Helsingin Sanomat, 2.12.1986. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2023.

Kirjallisuutta

  • Bruun, Erik – Aartomaa, Ulla: Sulka ja kynä: Erik Bruunin julisteita ja käyttögrafiikkaa. (Teksti: Ulla Aartomaa. Kuvatekstit: Erik Bruun) Helsinki: Grafia, 2007. ISBN 978-952-99368-3-0
  • Aartomaa, Ulla – Bruun, Peter – Bruun, Sebastian: Erik Bruun: Graafinen suunnittelija. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-45083-2

Aiheesta muualla