Tämän päivän artikkelissa tutkimme Erkki Nordberg:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Vuosien ajan Erkki Nordberg on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena eri aloilla politiikasta tieteeseen ja populaarikulttuuriin. Yhteiskuntien evoluution ja teknologian kehittymisen myötä Erkki Nordberg on saavuttanut tärkeän roolin jokapäiväisessä elämässämme, mikä aiheuttaa sekä kiehtovaa että kiistaa. Tämän artikkelin aikana tutkimme perusteellisesti Erkki Nordberg:n eri puolia ja käsittelemme sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja tulevaisuudennäkymiä.
Erkki Juhani Nordberg[1] (17. elokuuta 1946 Helsinki – 28. maaliskuuta 2012 Helsinki)[2] oli Suomen puolustusvoimien eversti, joka siirtyi eläkkeelle elokuussa 2006 pääesikunnan koulutusosaston osastopäällikön tehtävistä. Hänen siviilioppiarvonsa oli filosofian maisteri.
Suuri yleisö tunsi Nordbergin tiedotusvälineistä asiantuntijakommentaattorina muun muassa Persianlahden sodan ja Jugoslavian sotien ajoilta. Nordberg palveli muun muassa Uudenmaan Jääkäripataljoonan komentajana ja kehitti rykmentissä asutuskeskustaistelutapoja pääkaupunkiseudun puolustamiseksi. Nordberg toimi myös Karjalan Prikaatin komentajana vuosina 1999–2002.
Nordberg kirjoitti lukuisia kolumneja lehtiin ja muun muassa esipuheen opetusneuvos, reservin majuri Erkki Hautamäen kirjaan Suomi myrskyn silmässä. Sotilasaikakauslehden päätoimittajana hän toimi vuosina 1993–2000.
Nordberg oli Suomen Sotilassosiologisen Seuran hallituksen jäsen kuolemaansa asti. Seuran seminaarissa 31.3.2011 hän piti vapaamuotoisen esitelmän aiheesta "Kadonneet kakarat". Hän kiinnitti huomiota nuorten miesten syrjäytymiseen ja syrjäytymisen vaikutukseen sotilaskoulutettavien määrään. Tyylilleen uskollisena hän ilmoitti määrän suoraan pataljoonina.
Reserviin siirryttyään hän vaikutti Stadin Slangi ry:ssä, jossa hän oli yhdistyksen perinne- ja kulttuurilehti Tsilarin toimituskunnassa ja yhdistyksen hallituksessa. Hänelle kuuluivat luontaisesti talvisodan ja Ässärykmentin taistelujen juhlatilaisuudet Ässärykmentin muistomerkillä[3] Alli Tryggin puistossa. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä tapahtui seppeleenlaskussa patsaalla talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. maaliskuuta 2012.[4]