Erland Josephson

Erland Josephson (15. kesäkuuta 1923 Tukholma – 25. helmikuuta 2012^[1] Tukholma) oli ruotsalainen, juutalaista syntyperää oleva näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja teatterinjohtaja. Josephsonin näyttelijäntyö oli psykologisesti terävää, ja hän sai usein esittää kyynikkoa tai intellektuellia. Hänen tunnetaan erityisesti rooleistaan Ingmar Bergmanin ohjaamissa elokuvissa.^[2]

Erland Josephsonin ammatillinen yhteistyö Ingmar Bergmanin kanssa kesti yli 60 vuotta – Bergman ei ehtinyt työskennellä kenenkään muun kanssa yhtä kauan. He kohtasivat ensimmäistä kertaa jo 1930-luvun lopulla, kun Josephson oli vasta teini-ikäinen. Bergman ohjasi nuorukaista ensimmäistä kertaa 1940 näytelmässä Venetsian kauppias, jossa tällä oli Antonion rooli. Josephson näyttäytyi myös Bergmanin varhaisessa elokuvassa Elämän sateessa (1946), mutta merkittävimmät Bergman-roolinsa hän teki vasta vanhemmalla iällä. Erityisen tunnettu on pääosa aviomiehenä televisiosarjassa Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973). Vanhemmiten Josephsonin ja Bergmanin ystävyys syveni, niin että oli luonnollista, että Bergmanin kirjoittamassa ja Liv Ullmannin ohjaamassa televisioelokuvassa Uskoton (2000) Josephsonilla on rooli ystävänsä alter egona: Bergman-nimisenä tapahtumien tarkkailijana. Bergmanin viimeisessä elokuvaohjauksessa, televisiolle tuotetussa Sarabandissa (2003), Josephson niin ikään näyttelee pääosassa. Tämänkin jälkeen Bergman ohjasi Josephsonia vielä teatterissa.^[3]

Josephson käsikirjoitti Bergmanin kanssa tämän ensimmäisen värielokuvan Puhumattakaan naisista (1964). Kun Bergman erosi Ruotsin päänäyttämön Dramatenin johtajan paikalta, Josephson otti tuon tuulisen viran vastaan ja hoiti sitä aina vuoteen 1975.^[4]

Josephson pysyi pitkään näyttelijänä Ruotsin maaperällä. Hänen ensimmäinen kansainvälinen roolinsa oli vuonna 1977 italialaisen Liliana Cavanin elokuvassa Hyvän ja pahan tuolla puolen, jossa hän esitti pääosaa filosofi Friedrich Nietzschenä. 1980-luvulla Josephson näytteli kahdessa Andrei Tarkovskin loppukauden elokuvassa.

Kirjailijanuransa Josephson aloitti runoilijana 1940-luvun puolivälissä. Hän kirjoitti myös muun muassa romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia.^[5] Hänen useista kirjailijana saavuttamistaan palkinnoista mainittakoon Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto vuodelta 1957.

• 1946 – Elämän sateessa
• 1950 – Onnea kohti
• 1957 – Elämän kynnyksellä
• 1958 – Kasvot
• 1967 – Suden hetki
• 1969 – Intohimo
• 1972 – Kuiskauksia ja huutoja
• 1973 – Kohtauksia eräästä avioliitosta (tv-sarja)
• 1975 – Taikahuilu (televisioelokuva)
• 1976 – Kasvotusten
• 1978 – Syyssonaatti
• 1982 – Fanny ja Alexander
• 1983 – Harjoitusten jälkeen (televisioelokuva)
• 1997 – Narrin seurassa (televisioelokuva)
• 2003 – Saraband (televisioelokuva)

• 1983 – Nostalgia
• 1986 – Uhri

• 1977 – Hyvän ja pahan tuolla puolen (ohjaus Liliana Cavani)
• 1984 – Angelan sota (ohjaus Eija-Elina Bergholm)
• 1984 – Dirty Story – Likainen tarina (ohjaus Jörn Donner)
• 1988 – Olemisen sietämätön keveys (ohjaus Philip Kaufman)
• 1989 – Seobe (ohjaus Aleksandar Petrović)
• 1991 – Prosperon kirjat (ohjaus Peter Greenaway)
• 1995 – Odysseuksen katse (ohjaus Theodoros Angelopoulos)
• 2000 – Uskoton (ohjaus Liv Ullmann, käsikirjoitus Ingmar Bergman)

• Paavilainen, Liisa: ”Erland Josephson – Andrei Tarkovskin vaikutuksen alaisena”. Filmihullu 2/2019.

• Erland Josephson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Kuvagalleria Erland Josephsonista. Bergmanorama (Arkistoitu – Internet Archive)
• Erland Josephsonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)