Nykyään kiinnostus Esko Elstelä:tä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi, kun yhä useammat ihmiset etsivät tietoa ja tietoa tästä aiheesta. Esko Elstelä on herättänyt yhteiskunnan huomion yleisesti ja synnyttänyt keskusteluja ja keskusteluja eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme lisää Esko Elstelä:tä ja analysoimme sen vaikutusta, merkitystä ja seurauksia nykymaailmassa. Alkuperäistään nykypäivän kehitykseen Esko Elstelä on tullut kiinnostava aihe kaikenikäisille ja eri ammattialoilla. Liity kanssamme tälle matkalle saadaksesi lisätietoja Esko Elstelä:stä ja sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämäämme.
Esko Elstelä | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. marraskuuta 1931 Pori |
Kuollut | 30. syyskuuta 2007 (75 vuotta) Helsinki |
Ammatti |
elokuvaohjaaja teatteriohjaaja |
Puoliso | Satu Waltari |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Kaarlo Esko Oskar Elstelä (15. marraskuuta 1931 Pori – 30. syyskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja sekä näytelmien suomentaja.
Elstelä toimi Suomen Kansallisteatterin ohjaajana vuosina 1974–1994. Hänen ohjauksiinsa kuuluvat Léocadia, Kalju laulajatar, Annie mestariampuja, Irma La Douce, Myrsky, Tartuffe, Coriolanus, Talvinen tarina, Särkyneiden sydänten talo, Lorenzaccio, Loppu hyvin, kaikki hyvin, Z. Topeliuksen Lintu sininen, Lajos Marótin Viimeistä seuraava yö, Kaikki maailman rikkaus, Harhatunteet ja Hugo von Hofmannsthalin Vaikea luonne.
Elstelä suomensi useita näytelmiä, esimerkiksi Alfred de Musset’n Ei lempi leikin vuoksi, Albert Camus’n Caligula, Tennessee Williamsin Tatuoitu ruusu, Molièren Ihmisvihaaja ja Shakespearen Venetsian kauppias. Vuonna 1969 hän suomensi yhdysvaltalaisen, kansainvälisesti suosituksi tulleen Hair-musikaalin.
Esko Elstelän isä oli Ossi Elstelä, ja hänen sisariaan ovat näyttelijät Kristiina ja Riitta Elstelä.[1] Esko Elstelän ja Satu Waltarin poika on Joel Elstelä.
Elstelä on haudattu isänsä viereen Malmin hautausmaalle Helsinkiin.[2]