Etelänselkälokki
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Etelänselkälokki:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Etelänselkälokki on ollut keskustelun ja kiinnostuksen kohteena eri tutkimusaloilla psykologiasta taloustieteeseen, ja sen vaikutus ulottuu eri aikoihin ja kulttuureihin. Näillä sivuilla tutkimme Etelänselkälokki:n eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut maailmaamme tavoilla, jotka jäävät usein huomaamatta. Etelänselkälokki on osoittanut olevansa erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe niin tutkijoille kuin uteliaillekin päätöksenteon roolistaan ja yhteiskunnalliseen vaikutukseensa. Valmistaudu siis uppoutumaan Etelänselkälokki:n kiehtovaan maailmaan ja tutustumaan sen moniin puoliin.
| Etelänselkälokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Lokit Larus |
| Laji: | dominicanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Larus dominicanus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Etelänselkälokki (Larus dominicanus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä selkälokin vastinlaji.
Koko ja ulkonäkö
Etelänselkälokki muistuttaa selkälokkia. Se on kuitenkin hieman suurempi, nokka on järeämpi ja koivet ovat vihertävänharmaat (selkälokilla keltaiset). Sen pituus on noin 56 cm, siipien kärkiväli noin 128 cm ja paino noin yksi kilogramma.
Esiintyminen
Etelänselkälokki elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerien rannikoilla ja saarilla sekä Etelä-Amerikassa, Etelä-Afrikassa että Oseaniassa. Alkoi esiintyä Pohjois-Amerikassa myöhäisellä 1980-luvulla.[2] Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 3,3–3,4 miljoonaa yksilöä.
Elinympäristö
Valtamerien rannikot ja saaret.
Lisääntyminen
Pesä on painanne maassa ja vuorattu ruohoilla ja höyhenillä. Naaras munii tavallisesti kolme munaa. Molemmat emot ruokkivat poikasia.
Ravinto
Etelänselkälokit ovat kaikkiruokaisia kuten useimmat muutkin lokit.
Lähteet
- ↑ BirdLife International: Larus dominicanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Kelp Gull Audubon. 13.11.2014. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Birdinfo (kuvia myös nuorista linnuista) (Arkistoitu – Internet Archive)