Etikkasäilöntä

Etikkasäilöntä on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Ristiriitaisilla mielipiteillä ja loputtomilla näkökulmilla tämä aihe on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Etikkasäilöntä:een liittyviä eri näkökohtia sen historiallisesta alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Eri lähteiden yksityiskohtaisen analyysin ja tarkastelun avulla pyrimme selvittämään Etikkasäilöntä:n muodostavia monia puolia, jotta voimme tarjota lukijoillemme täydellisen ja ajantasaisen kuvan tästä aiheesta.

Chutney on etikalla säilötty hillomainen ruoanlisäke, jota käytetään intialaisten ruokien kanssa.

Etikkasäilöntä on elintarvikkeen säilömistä etikkaliemessä. Etikan sisältämä etikkahappo parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä estämällä sitä heikentävien mikrobien toimintaa. Etikkahappoa tulisi liemessä olla vähintään 7 prosenttia säilönnän onnistumiseksi.[1] Yleisimmin käytetään väkiviinaetikkaa, joka sisältää 10 painoprosenttia etikkahappoa. Viinietikoissa etikkahappopitoisuus on 5–7 prosenttia, ja ne ovat aromaattisempia ja kalliimpia kuin väkiviinaetikka.[2]

Etikan lisäksi liemessä käytetään usein myös sokeria, suolaa tai säilöntäaineita, ja liemi voidaan myös maustaa esimerkiksi pippurilla, neilikalla, inkiväärillä ja kanelilla. Elintarviketeollisuudessa tuote yleensä pastöroidaan. Etikkasäilykkeen säilyvyys on yleensä 3–6 kuukautta alle 10 celsiusasteessa.[1]

Eräs yleinen etikkasäilyketuote on maustekurkku. Erilaisia etikkasäilykkeitä ovat esimerkiksi pikkelssi, relissi, chutney ja piccalilli.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Saarela, Anna-Maria: Elintarvikeprosessit, s. 287. (Anna-Maria Saarela, Paula Hyvönen, Sinikka Määttälä, Atte von Wright (toimittaneet)) Savonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-203-121-1
  2. ↑ Etikkasäilöntä Martat. Viitattu 3.7.2014.