Evankeliumi (liturgia)

Nykymaailmassa Evankeliumi (liturgia):stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Olipa kyseessä tieteenala, poliittinen keskustelu tai arkielämä, Evankeliumi (liturgia) on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion. Sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin tekee siitä analyysin ja pohdinnan arvoisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Evankeliumi (liturgia):n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja edistämään syvempää ymmärrystä sen tärkeydestä ja seurauksista.

Evankeliumi on kristillisen jumalanpalveluksen, messun tai sanajumalanpalveluksen keskeinen osa. Se on ote jostain Uuden testamentin evankeliumista (Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen evankeliumi). Kunkin päivän evankeliumitekstit ovat kirkkovuoden mukaisessa järjestyksessä evankeliumikirjassa, lektionaarissa.[1]

Kunkin sunnuntain ja pyhäpäivän evankeliumiteksti sävyttää päivän teemaa. 700–800-luvulla kehittyi tapa lukea vain tietyt tekstit eri kirkkovuoden päivinä. Tämä tekstinlukukäytäntö on säilynyt erimuotoisena läntisen perinteen kirkoissa. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin luterilaisten kirkkojen evankeliumikirjassa on kolme vuosikertaa, joissa jokaiselle jumalanpalveluspäivälle on olemassa sekä Vanhan testamentin lukukappale (ensimmäinen lukukappale) että epistolateksti (toinen lukukappale) ja evankeliumi.[2]

Evankeliumit tuovat jumalanpalvelukseen Jeesuksen oman äänen. Siksi Raamatun lukeminen jumalanpalveluksessa huipentuu evankeliumitekstin kuuntelemiseen. Sen lukee jumalanpalveluksen liturgi, saarnaaja tai diakoni. Evankeliumi luetaan alttarilta, lukupulpetista (ambolta) tai saarnatuolista. Evankeliumin erityisasema messussa tulee esille siinä tavassa, jolla se luetaan. Seurakunta kuuntelee tekstiä seisten ja osoittaa kunnioitustaan Kristukselle.[3]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Evankeliumitekstin lukemiseen voidaan liittää hallelujalaulun laulaminen. Siihen voidaan liittää myös esilaulajan laulama hallelujasäe. Paastonaikana hallelujaa ei kuitenkaan lauleta. Halleluja lauletaan ennen evankeliumin lukemista ja sen jälkeen. Evankeliumi tai sen osa voidaan myös laulaa (kantilloida) ja se tai osa siitä voidaan toteuttaa myös tekstimusiikkina. Evankeliumin lukeminen voidaan päättää akklamaatioon: Lukija sanoo tai laulaa: ”Tämä on pyhä evankeliumi”, johon seurakunta vastaa ”Ylistys sinulle, Kristus”. Akklamaatio edustaa vanhaa liturgista perinnettä ja sen kautta seurakunta osallistuu aktiivisesti messun viettämiseen.[3][2]

Rikkaimmillaan evankeliumin lukeminen tapahtuu seuraavasti.

  • Lukija: ”Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia.”
  • Seurakunta: Hallelujalaulu (johon voidaan lisätä hallelujasäe)
  • Lukija: ”Pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan:”
  • Lukija lukee evankeliumin.
  • Lukija: ”Tämä on pyhä evankeliumi.”
  • Seurakunta: ”Ylistys Sinulle, Kristus.”
  • Seurakunta: Hallelujalaulu [3]

Evankeliumin lukemisen yhteydessä voidaan käyttää ristikulkuetta (evankeliumikulkue). Tällöin päivän virren päättyessä evankeliumikirja noudetaan lukupulpetista ja kannetaan saattona kirkon keskikäytävälle jossa evankeliumi luetaan. Evankeliumikulkueessa voidaan käyttää myös kynttilöitä. Kulkueessa kulkevat ristinkantaja, kaksi kynttilänkantajaa, evankeliumikirjan kantaja ja lukija.[3] Kulkueella symbolisoidaan evankeliumin liikkeelläoloa ja Kristuksen saapumista kansansa keskelle.[4][2]

Evankeliumiteksti on yleensä samalla jumalanpalveluksen saarnateksti, johon saarna pohjautuu mutta se voidaan pitää myös lukukappaleista.[5]

Katolinen kirkko

Diakoni lukee evankeliumia (Kölnin tuomiokirkko, requiem-messu)

Katolisessa kirkossa evankeliumin lukee yleensä diakoni. Ennen evankeliumin lukemista evankeliumikirja voidaan suitsuttaa.

Evankeliumin lukeminen katolisessa kirkossa

  • Halleluja tai jokin muu laulu.
  • Seurakunta nousee seisomaan.
  • Lukija (diakoni tai pappi): Herra olkoon teidän kanssanne.
  • Seurakunta: Niin myös sinun henkesi kanssa.
  • Seurakuntalaiset tekevät ristinmerkin otsaansa, huulilleen ja rintaansa.
  • Lukija: Luemme pyhästä evankeliumista N:n mukaan.
  • Seurakunta: Kunnia sinulle, Herra.
  • Evankeliumikirja voidaan suitsuttaa.
  • Lopussa sanotaan:
  • Lukija: Tämä on Jumalan (Herran) sanaa.
  • Seurakunta: Kiitos sinulle, Kristus.
  • Pappi (diakoni) suutelee evankeliumikirjaa
  • Seurakunta istuutuu.[6]

Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisen kirkon kirkkovuoden kierrossa on määrätty jokaiselle päivälle tietty tekstijakso luettavaksi Raamatun evankeliumikirjoista. Nämä jaksot on kirjattu ns. alttarievankeliumiin omilla aloitussanoilla alkaviksi kappaleiksi eli perikoopeiksi. Evankeliumin lukee tai kantilloi yleensä diakoni.

Pappi lukemassa evankeliumia ortodoksisessa kirkossa

Evankeliumia luetaan jokaisessa liturgiassa, ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa ja suuren viikon palveluksissa sekä juhlissa. Näiden lisäksi evankeliumitekstejä luetaan eräissä muissakin palveluksissa, kuten esimerkiksi: aamupalveluksessa, ehtoopalveluksessa, rukouspalveluksessa sekä mysteerioita eli sakramentteja toimitettaessa.[7]

Evankeliuminpuoli

Evankeliumipuoli on perinteinen nimitys kirkkorakennuksen kuorin tai alttarin pohjoispuolelle, seurakunnasta katsoen vasemmalla. Nimitys pohjautuu tapaan lukea evankeliumiteksti messussa alttarin tai kuorin pohjoispuolelta.[2]

Lähteet

  1. ↑ Evankeliumi evl.fi. Viitattu 20.3.2021.
  2. ↑ a b c d Veijo Koivula: Kirkonmenot, s. 57, 60, 108. Väylä, 2009. ISBN 978-952-5823-18-9
  3. ↑ a b c d Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 14,15. (Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9) Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8
  4. ↑ Evankeliumikulkue evl.fi. Arkistoitu 7.8.2020. Viitattu 20.3.2021.
  5. ↑ Jumalanpalvelusten kirja kirkkokasikirja.fi. Viitattu 20.3.2021.
  6. ↑ Pyhä messu suomeksi katolinen.fi. Viitattu 20.3.2021.
  7. ↑ Evankeliumit ortodoksi.net. Viitattu 20.3.2021.