Virsi

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Virsi:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Virsi:llä on ollut ratkaiseva rooli, joka ansaitsee yksityiskohtaisen analysoinnin, yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​sen merkitykseen historiassa. Kattavan analyysin avulla tutkimme Virsi:n merkitystä nykymaailmassa ja sen kehittymistä ajan myötä. Samoin tutkimme Virsi:een liittyviä erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota syvällinen ja yksityiskohtainen katsaus Virsi:een ja sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa.

Tämä artikkeli käsittelee kirkollista laulua. Kalevalamittaisesta runonlaulusta katso artikkeli Suomalainen kansanrunous.
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Arvid Liljelund: Virttä veisaava mies, 1884.

Virsi on laulu, joka on suunniteltu erityisesti kiitosta, jumalanpalvelusta tai rukousta varten. Monissa kirkoissa perinteisiä lauluja pidetään virsinä, kun taas nykyaikaista ylistysmusiikkia ei pidetä virtenä. Virsi on pääasiassa harras jumalanpalvelus- tai hartauslaulu, jota osallistujat pitävät virtenä. Virsiä lauletaan seurakunnissa usein yksiäänisesti, mutta niitä esitetään myös neliäänisissä lauluyhtyeissä ja suurissa kuoroissa.[1]

Charles Wesley on kuvaillut virsimusiikkia henkilökohtaiseksi lauluksi Jumalalalle. Monet nykyajan virret ovat kehittyneet tähän suuntaan ja esimerkiksi vahvat äänet voivat esiintyä kuoroissa solisteina. Kirkkokuorot kehittivät a cappella -lähestymistavan virsimusiikkiin, mistä syntyi lopulta gospel-musiikki, joka erikoistui virsien muokkaamiseen henkilökohtaisen todistuksen ilmaisuksi.[1]

Lähestymistapa virsien esittämiseen ja oikeaan muotoon vaihtelee kirkkokunnittain tai eri yhteisöjen välillä, mutta yhteistä määritelmille on että se on suunniteltu hartaaksi ja osoitettu Jumalalle.[1] Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmäksi virrelle rajataan runomittainen hengellinen laulu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko rajaa virsimääritelmän koskettamaan ensisijaisesti kirkolliskokouksensa hyväksymän virsikirjan lauluja, mutta tunnistaa että myös muita lauluja kutsutaan virsiksi.[2]

Suomen sana virsi on alkujaan tarkoittanut yleensä laulua tai varsinkin pitkähköä kalevalamittaista kansanrunoa.[3] Virren laulamista on kutsuttu myös veisaamiseksi. Kristillisten virsien sävelmiä nimitetään yleisesti nimellä koraali.

Virren määritelmiä

Virrellä voi olla erilaisia määritelmiäː Virsi on uskonnollinen laulu, jota kristityt laulavat jumalanpalveluksissaan ja muissa hartaustilaisuuksissaan, pyhissä toimituksissaan sekä myös yksinään hengelliseksi rakennukseksi. Virsi on Raamatun ilmoitukseen pohjautuva sanoman, runoasun ja sävelmän muodostama kolmisäikeinen lanka.[4] Virsi on Raamattuun pohjautuva yhteislaulu, jossa sisältö, sävel ja runoasua välittävät kirkon uskoa ja ihmisen kokemusta.[5]

Virsien tutkimus, hymnologia on yksi käytännöllisen teologian ja liturgikan tutkimusta.

Suomen sana virsi (pr. wīrds[6]) on vanha balttilainen lainasana.[6] Se on alkujaan tarkoittanut yleensä laulua tai varsinkin pitkähköä kalevalamittaista kansanrunoa, kuten Mataleenan virttä[3], jolla on kuitenkin kristilliset juuret.[7] Sanaa virsi on käytetty yhtä lailla myös täysin pakanallisista runoista, kuten Vipusen virrestä. Alkuperäinen merkitys on edelleen säilynyt esimerkiksi yhdyssanassa itkuvirsi.[6]

Virren sävelmä ja laulaminen

Virren laulamista on kutsuttu myös veisaamiseksi. Virressä on yleensä useita säkeistöjä. Virren säkeistöt ovat yleensä loppusointuisia, mutta jotkin virret ovat loppusoinnuttomia. Virren veisuuta voidaan säestää jollakin soittimella. Kirkoissa soittimena käytetään yleensä urkuja. Virttä voidaan säestää myös esimerkiksi pianolla, urkuharmonilla, kitaralla tai huilulla. Veisuuta johtaa usein esilaulaja, Suomen luterilaisissa kirkoissa yleensä kanttori. Virrestä voidaan eri tilaisuuksissa valita laulettaviksi vain osa säkeistöistä. Joissakin maissa, esimerkiksi Tanskan kansankirkossa on normaalia laulaa virret kokonaan. Monet virret ovat syntyneet rukouksena.

Virsien sävelmiä nimitetään yleisesti nimellä koraali. Koraalisävelmät kehityivät reformaation myötä kun seurakunta alkoi osallistua jumalanpalveluksen lauluihin. Myöhemmin, 1600-ja 1700-luvuilla virsien sävelmistöt laajenivat siten, että pietismin aikana virsisävelmät saivat vaikutteita tanssirytmeistä ja valistuksen aikana virsisävelmät saattoivat olla tunteikkaita. Koraali ei ole ainoa virsisävelmän muoto.[4]

Suomessa tunnetuin virsien kokoelma on kirkolliskokouksen hyväksymä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja.

Erityyppisiä virsiä

Reformaation aikana ja sen jälkeen virsi liittyi sisältönsä puolesta keskeisesti jumalanpalveluksiin tai kirkkovuoden kiertoon. 1600-luvulta alkaen aihepiiri laajeni. Etenkin vaikeat yhteiskunnalliset tilanteet, sodat, nälänhätä synnyttivät virsiä, joiden aiheena oli lohdun tuominen ihmisen elämäntilanteeseen. Virsiä alettiin kirjoittaa myös kotihartauden tarpeeseen.[4]

Virret ovat virsikirjoissa osastoittain niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Eri kirkkojen virsikirjoissa sama virsi voi olla eri osastoissa. Esimerkiksi virsi ”Maa on niin kaunis” on Suomen ev. lut. kirkon virsikirjassa (Virsi 30) ja Tanskan kansankirkon virsikirjassa jouluvirsien osastossa, Ruotsin kirkon virsikirjassa osastossa ”Tulevaisuus ja toivo/Pyhiinvaellus”. Virsi ”Oi Herra luoksein jää” on Suomen ev. lut. kirkon virskirjassa iltavirsi (virsi 555), Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjassa ”Cantemus” se on hautajaisvirsi.

Esimerkkejä erityyppisistä virsistä

  • Psalmivirsi (Raamantun psalmi virsimuotoisena, esim. Suomen ev. lut.kirkon vk. 383 Nyt ylös vuorsiin tiellä)
  • Kertosäkeinen psalmilaulu (Ruotsin kirkon virsikirja virret 652–672, kuoro tai esilaulaja laulaa psalmin tekstiä ja seurakunta yhtyy kertosäkeeseen psalmin säkeistöjen välissä)
  • Rukousvirsi (Esim. Suomen ev. lut.kirkon vk. 492 Ystävä sä lapsien)
  • Kiitosvirsi (Esim. Suomen ev. lut. kirkon vk. 341 Kiitos sulle, Jumalani)
  • Liturginen virsi, erityisesti jumalanpalveluksessa käytettävä virsi (Esim. Suomen ev. lut. kirkon vk. 195 On riemu, kun saan tulla)
  • Opetusvirsi, katekismusvirsi (Esim. Suomen ev. lut. kirkon vk .183 On meillä aarre verraton, 913 Minä olen Herra, Jumalasi)
  • Lähetysvirsi (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 408 Joutukaa, sielut, on aikamme kallis)
  • Ehtoollisvirsi (Ehtoollisen merkityksestä kertova virsi, esim. Suomen ev. lut. kirkon vk. 231 Maan sato elon aikaan)
  • Kirkollisten toimitusten virret
    • Kastevirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 219 Kasten kirkas vesi on)
    • Häävirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 239 Loi Herra kuvaksensa
    • Hautajaisvirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 245 Nyt sydän luopuu kalleimmasta)
  • Vuodenaikaan tai vuorokauden aikoihin liittyvät virret
    • Kesävirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk.571 Jo joutui armas aika)
    • Talvivirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk.576 Maa hohtaa lumivaipassaan)
    • Aamuvirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk 532 Taas siunattu päivä nyt luo valoaan)
    • Iltavirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 552 Mua siipeis suojaan kätke
  • Kirkkovuoteen liittyvät virret
    • Adventtivirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk.2 Avaja porttis, ovesi)
    • Jouluvirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk.21 Enkeli taivaan lausui näin)
    • Pääsiäisvirret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 84 Nyt se suuri päivä koitti)
  • Lasten virret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 499 Jumalan kämmenellä)
  • Nuorten virret (Esim. Suomen. ev. lut. kirkon vk. 517 Herra, kädelläsi)
  • Hymni (Usein ei-säkeistömuotoinen, kirkon alkuajoilta peräisin oleva laulu, joista usein on myös säkesitömuotoisia muokkauksia, esim. Suomen ev. lut. kirkon vk. 320 Sinua, Jumalaa, kansasi ylistää, sen säkeistömuotoisia versioita 321 Sinua, Jumala, kansasi ylistää, 910 Luoja, Isä, sinulle)
  • Mariavirsi (Neitsyt Marian muistamiseen ja kunnioittamiseen liittyvä virsi, etenkin katolisen kirkon virsikirjoissa Suomen ev. lut kirkon vk. 51, Cantemus 208 Kaikki ilon lähteet puhkeavat)
  • Pyhimysvirsi (Pyhimysten muistamiseen ja kunnioittamiseen liittyvä virsi, etenkin katolisen kirkon virsikirjoissa). Suomen ev. lut. kirkon vk. 142, Cantemus 218 Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun)
  • Yleisvirsi (virsi, joka soveltuu moneen eri tilanteeseen (Esim. Suomen ev. lut. kirkon vkːn virret 30, Maa on niin kaunis, 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, 923 Silmäni aukaise, Jumalani).[5]

Jumalanpalveluksen virsiä

Suomen evankelis-luteilaisen kirkon jumalnpalveluksissa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja.[8].Siten messuun kuuluu normaalisti virsiä seuraavastiː[9]

  • Alkuvirsi
  • Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle
  • Päivän virsi eli graduaali
  • Virsi saarnan jälkeen (voi jäädä pois)
  • Uhrivirsi eli offertorio
  • Ehtoollisen vietto, ateria, jonka aikana voidaan laulaa virsi tai virsiä
  • Ylistysvirsi (sen sijaan voidaan lukea kiitosrukous ja laulaa vuoroylistys)
  • Päätösvirsi, jonka sijalla voi olla soitinmuisikkia tai kuoron laulu.

Virsien määrä messussa vaihtelee, koska päivän virttä lukuun ottamatta ne voidaan korvata muulla musiikilla ja virsille on jumalanpalveluksessa sijaa myös muissa kuin perinteisissä paikoissa.[10]

Tunnettuja virsiä

Tunnettuja virsirunoilijoita

Tunnettuja virsirunoilijoita, joiden virsiä on suomenkielisissä virsikirjoissa:

Keskiaika

1500–1700-luvut

1800-luku

1900–2000-luvut

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Hymns Allmusic.com. Viitattu 13.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Sanasto: Virsi Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 13.10.2024.
  3. ↑ a b WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 286. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4.
  4. ↑ a b c Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi, s. 9, 30, 44. (Kirkkomusiikin osaston julkaisuja 2) Helsinki: Sibelius-Akatemia, 1991. ISBN 952-9658-01-X
  5. ↑ a b Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.): Laulun matka virreksi. Kertomuksia virsikirjan lisävihkosta, s. 12, 87. Helsinki: Hymnologian ja liturgiikan seura: Kirjapaja, 2017. ISBN 978-952-288-619-4
  6. ↑ a b c Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1502 (s.v. virsi). Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
  7. ↑ Mataleenan virsi balladitanssi.wordpress.com. Viitattu 14.3.2021.
  8. ↑ Kirkkojärjestys. ​II Osa​ Jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset ja seurakunnan muu toiminta finlex.fi. Viitattu 8.3.2021.
  9. ↑ Messu ja sanajumalanpalvelus kirkkokasikirja.fi. Viitattu 7.3.2021.
  10. ↑ Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas, s. 105–106. (Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9) Helsinki: Kirkkohallitus, Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 16.10.2024.