Nykymaailmassa Felix Weingartner:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe, joka on herättänyt keskusteluja eri aloilla. Poliittisella, sosiaalisella, teknologisella tai kulttuurisella alalla Felix Weingartner on ottanut johtavan roolin ja kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleensä. Vuosien varrella Felix Weingartner on kehittynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet tapaamme elää, kommunikoida ja olla yhteydessä. Tässä artikkelissa tutkimme Felix Weingartner:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme sekä sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Felix Weingartner, Edler von Münzberg (2. kesäkuuta 1863 – 7. toukokuuta 1942) oli itävaltalainen kapellimestari, säveltäjä ja pianisti. Hän syntyi Zadarissa Kroatian alueella itävaltalaisille vanhemmille ja asui vuodesta 1868 lähtien Grazissa.
Weingartner oli yksi Franz Lisztin viimeisistä oppilaista. Vuosina 1908–1927 hän toimi Wienin filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina. Sen jälkeen hän johti Wienin oopperan orkesteria, Lontoon sinfoniaorkesteria, New York Philharmonic Society Orchestraa ja Bostonin oopperatalon orkesteria. Hänen tulkintansa Beethovenin ja Wagnerin teoksista herätti huomiota, vastavetona romantikan eksentriselle tyylille hän korosti ammatillista osaamista.[1]
Hän sävelsi lukuisten oopperoidensa lisäksi muun muassa seitsemän sinfoniaa.
Weingartnerin oppilaisiin kuuluivat Paul Sacher, Georg Tintner ja Josef Krips.