Friedrich von Bodelschwingh

Tässä artikkelissa käsittelemme Friedrich von Bodelschwingh-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan mittaan ja haasteita, joita se asettaa nyky-yhteiskunnalle. Lisäksi tarkastelemme asiaa koskevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä sekä mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita on ehdotettu asian ratkaisemiseksi. Tällä kattavalla analyysillä pyrimme tarjoamaan lukijoillemme laajan ja rikastuttavan yleiskatsauksen, jonka avulla he ymmärtävät paremmin Friedrich von Bodelschwingh:n tärkeyden ja monimutkaisuuden.

Friedrich von Bodelschwingh.

Friedrich von Bodelschwingh (6. maaliskuuta 1831 Tecklenburg – 2. huhtikuuta 1910 Bielefeld-Bethel) oli merkittävä saksalainen diakonian edistäjä.

Lapsuus ja opinnot

Bodelschwingh syntyi aatelisperheeseen Tecklenburgissa Westfalenissa ja vietti nuoruutensa Berliinissä isän ollessa keisarin korkea virkamies. Hän päätyi Baseliin opiskelemaan papiksi jatkaen opintoja myöhemmin Berliinissä ja Erfurtissa.

Pappina ja diakoniatyön edistäjänä

Bodelschwingh näki sosiaalista hätää ja kurjuutta, mikä sai hänet vuonna 1858 ryhtymään papiksi Pariisin Montmartren saksalaisten siirtotyöläisten parissa. Vaimonsa sairastuttua Bodelschwingh siirtyi vuonna 1864 Westfalin Dellvigin seurakunnan papiksi. Hän toimi siellä kahdeksan vuotta.

Friedrich von Bodelschwinghin kirkko Lyypekissä.

Bodelschwinghin ensimmäiset neljä lasta kuolivat kulkutautiin tammikuussa 1869. Bielefeldiin noihin aikoihin perustetusta diakonissalaitoksesta ja epileptikkojen hoitolasta tultiin vuonna 1871 pyytämään Bodelschwinghiä heille johtajaksi. Hän aloitti Bielefeldissä 1872 ja aloitti työtilaisuuksien järjestämisen epileptikoille. Siellä Friedrich von Bodelschwinghille syntyi neljä uutta lasta, joista hänen samanniminen poikansa jatkoi myöhemmin isänsä työtä Bielefeldissä. Bodelschwinghin tärkeä työnäky oli sopivan työn löytäminen eri tavoin sairaille ja vammaisille. Hän kehitti myös työtä ja toimeentuloa haeskelevien kulkureiden elinmahdollisuuksia perustamalla heille asuntoloita ja töitä. Laitosten yhteyteen rakennettiin lääketehdas, teurastamo, säilyketuotantoa, erilaisia seppien ja käsityöläisten pajoja, turveteollisuutta, maanviljelyksiä, puutarhoja, kirjapaino ja -kauppa, postitoimisto, orpokoteja ja kouluja.

Vaikutus Suomessa ja Ruotsissa

Eräs Suomeen ja Ruotsiinkin Kaupunkilähetysten työmuodoiksi Murukokoelma-nimellä (die Brockensammlung) kulkeutunut Bielefeldin toimintapa oli ”murujen” talot, joihin toimitettiin käytettyä tavaraa kunnostettavaksi ja kierrätettäväksi edelleen. Sama toiminta on vielä nykyisinkin Bielefeldissä käynnissä ja perustuu Joh. 6:12: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” Samoin asuntola- ja työsiirtolatoimintojen idea tuli Suomeen vuonna 1908 Helsingin Kaupunkilähetyksen johtajan B. H. Päivänsalon tutustuttua niihin Bielefeldissä.

Lähteet

  • Aarnio, Armas: Kirkko ja sisälähetys. Helsinki: Otava, 1942.
  • Beyreuther, Erich: Uskon tekojen tieltä. Diakonian ja sisälähetyksen vaiheita uudella ajalla. Pieksämäki: Suomen Kirkon Sisälähetysseura, 1964.
  • Järventie, Martti: Uskon ja rakkauden työtä. Tampereen Kaupunkilähetyksen 75-vuotishistoria. Tampere: Tampereen Kaupunkilähetys, 1959.
  • Lampe, Helga: ”Der genialste Bettler von Deutschland” 24.5.2006. die Zusammenarbeit von ESW (Evangelisches Seniorenwerk) und CINA (Christliche InterNet-Arbeitsgemeinschaft. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 2.1.2007. (saksaksi)
  • Päivänsalo, B. H.: Suomen sisälähetys I osa. Porvoo: Helsinki: WSOY, 1931.
  • Stockholms Stadsmission: Vi ger inte upp. Stockholm: Stockholms Stadsmission, 2003. ISBN 91-974619-0-3 (ruotsiksi)
  • Waltari, Toimi: Rakkauden sankareita: Bodelschwing ja Barnardo. Porvoo: WSOY, 1914.

Aiheesta muualla