Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus

Nykymaailmassa Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus on aihe, joka on saanut suuren merkityksen eri alueilla. Politiikasta tieteeseen Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus on tullut kiinnostava kohde koko yhteiskunnalle. Kun maailma kehittyy tekniikan alalla ja kohtaa uusia haasteita, on tärkeää analysoida ja ymmärtää Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus:n merkitys nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus:een ja miten se on vaikuttanut nykymaailmaan. Alkuperästään sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus on aihe, joka ansaitsee kaikkien huomion.

Fructidorkuun 18. päivän vallankaappaus oli Ranskassa 4. syyskuuta 1797 (vallankumouskalenterin mukaan 18. fructidorkuuta vuonna V) järjestetty vallankaappaus, jossa direktorion johtajat puhdistivat rojalistit maan parlamentista.[1] Taustalla oli hallituksen pelko tasavallan säilymisestä, sillä rojalistit olivat hieman aiemmin saaneet suuren vaalivoiton ja siten yhdessä maltillisten kanssa haltuunsa puolet parlamentin molempien kamarien eli vanhojen neuvoston ja viidensadan neuvoston paikoista.[2] Italiassa tuolloin sotinut Napoleon Bonaparte lähetti direktorion pyynnöstä kenraali Pierre Augereaun johtamat joukot Pariisiin, jossa ne vangitsivat 4. syyskuuta yli 130 kuningasmielistä kansanedustajaa. Vangituista 53 lähetettiin Ranskan Guayanaan Etelä-Amerikkaan, joukossa myös direktorioon kuulunut François Barthélemy.[1][2] Lazare Carnot, jolle oli suunniteltu samaa kohtaloa, onnistui pakenemaan. Vangitsemisten jälkeen vaalien tulokset mitätöitiin 49 departementin osalta ja 147 kansanedustajan valtakirjat hylättiin.[2]

Fructidorkuun kaappaus horjutti merkittävästi Ranskan tasavaltaista perustuslakia ja lisäsi armeijan vaikutusvaltaa politiikassa.[1]

Lähteet

  1. a b c Coup of 18 Fructidor (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.4.2013.
  2. a b c Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 177. Otava, Helsinki 1985.