Nykymaailmassa Futuuri on erittäin tärkeä aihe ja herättää jatkuvaa keskustelua asiantuntijoiden ja aiheesta kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa. Jo useiden vuosien ajan Futuuri on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleensä joko sen vaikutuksensa vuoksi jokapäiväiseen elämään, historialliseen merkitykseen tai merkityksellisyyteensä nykyisessä ympäristössä. Vuosien varrella Futuuri on ollut lukuisten tutkimusten ja analyysien kohteena, jotka ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia ja odottamattomia johtopäätöksiä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Futuuri:n aihetta ja sen vaikutusta nyky-yhteiskunnan eri puoliin.
Futuuri on verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa. Futuuria käytetään yleisesti monissa maailman kielissä, muun muassa englannissa ja ruotsissa. Muita aikamuotoja ovat preesensin ja futuurin lisäksi imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Yhteen ilmaukseen voi sisältyä kerralla vain yksi aikamuoto.
Muun muassa englannissa ja ruotsissa futuuri on liittomuoto, jonka muodostavat apuverbi (englannissa shall tai will, ruotsissa skall tai kommer att) sekä pääverbin infinitiivi. Monissa kielissä, esimerkiksi ranskan kielessä, futuuri muodostetaan verbiin liitettävien taivutuspäätteiden avulla. Ranskassa sen päätteet ovat eri persoonamuodoissa yksikössä -ai, -as ja -a, monikossa -ons, -ez ja -ont.
Englannin kielessä ei varsinaisesti ole futuuri-aikamuotoa, mutta tätä nimitystä käytetään usein englannin suomenkielisessä opetuksessa, kuten alla. Varsinaisesti englanninkielessä on ainoastaan futuuri aspekti (future aspect), joka ei määritelmältään vastaa futuuri-aikamuotoa.
Suomen nykyisessä yleis- ja puhekielessä ei käytännössä esiinny futuuria, vaan sen sijasta käytetään yleensä preesensiä, nykyajan muotoa. Jos futuurista merkitystä on tarpeen erityisesti korostaa, saatetaan käyttää myös tulee tekemään -rakennetta, jonka jotkut ovat tulkinneet ruotsalaisperäiseksi (kommer att göra). Vanhassa kirjasuomessa futuuri kuului tempusjärjestelmään, mistä jäänteenä juhlallisessa kirjakielessä käytetään edelleenkin joskus arkaaista futuurimuotoa, imperfektiivistä nominaalia eli liittopreesensiä on tekevä (joka esiintyi jo kantauralissa[1]), johon joidenkin mielestä liittyy tietty deterministisyyden sekä imperatiivisuuden mielikuva. Ominaisuus ei ole futuurille kovin tyypillinen, sillä siihen liitetään usein ajatus aikomisesta tai arvaamisesta. Toisaalta ranskan kielessä futuuria käytetään usein myös imperatiivia lähenevässä merkityksessä, varsinkin toisessa, mutta esimerkiksi lakiteksteissä kolmannessakin persoonassa. Vanhassa suomen kielessä futuuria ilmaistiin myös nykyään hävinneellä rakenteella pitää/piti tapahtuman, mistä jäänteenä nykykielessä ovat enää sanonnat tuleman pitää, saamansa pitää ja tuleman piti. Mitkään näistä muodoista, imperfektiivistä nominaalia lukuun ottamatta, eivät ole alkuperäistä uralilaista kielikantaa, vaan ne syntyivät kiertoilmauksina vanhan kirjasuomen kaudella, joten niitä ei voida pitää kieliopillisuneina rakenteina.