Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua Pluskvamperfekti:stä, aiheesta, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Pluskvamperfekti on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa, synnyttänyt keskusteluja, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputonta tutkimusta sen ymmärtämiseksi paremmin. Tässä artikkelissa tutkimme Pluskvamperfekti:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Se on syvä ja paljastava matka, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Pluskvamperfekti:n tärkeyttä elämässämme.
Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.[1] Sen nimi tulee latinasta (latinan plus quam perfectum on suomeksi enemmän kuin perfekti) Pluskvamperfektiä käytetään usein vuorovaikutuksessa imperfektin kanssa: Kun olin avannut tietokoneen, kirjauduin sisään. Suomen kielen pluskvamperfekti on liittomuoto, joka muodostetaan olla-verbin imperfektistä ja partisiippimuodosta, jonka pääte on -nut tai -nyt, monikossa -neet: olin tehnyt, olit tehnyt, oli tehnyt, olimme tehneet, olitte tehneet, olivat tehneet
Pluskvamperfektillä voidaan osoittaa myös, että käsillä oleva tieto on välillistä, ei suoranaisesti omaan aistihavaintoon tai muistiin perustuvaa: "Eilen oli satanut lunta"
Muut suomen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti, liittopreesens ja liittoimperfekti.
Ruotsissa pluskvamperfekti muodostetaan rakenteella hade + pääverbin supiini, esim. vi hade fallit, olimme pudonneet.
Englannissa pluskvamperfekti muodostetaan apuverbillä had ja verbin niin sanotusta perfektimuodosta, esim. I had been, olin ollut.