Partisiippi-maailmassa on runsaasti tietoa ja mielipiteitä, jotka voivat olla ylivoimaisia niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin tätä aihetta. Eri näkökulmista ja lähestymistavoista Partisiippi on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena läpi historian, ja sen merkitys nyky-yhteiskunnassa on edelleen erittäin kiinnostava aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Partisiippi:n monia puolia tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Aloitamme tutkimusmatkan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ymmärtääksemme paremmin Partisiippi:tä ja sen suhdetta ympäröivään maailmaan.
Partisiippi (vanhemmissa suomalaisissa kieliopeissa joskus laatutapa) on yksi verbin infiniittisten eli nominaalimuotojen tyypeistä.
Perinteisesti eurooppalaisissa kieliopeissa partisiippi on määritelty adjektiivin tapaan käyttäytyväksi verbinmuodoksi, joka usein esiintyy substantiivin attribuuttina (laulava lintu). Partisiipeiksi nimitetyillä muodoilla voi kuitenkin maailman kielissä olla muitakin tehtäviä, esimerkiksi monissa eurooppalaisissa kielissä partisiipin sekä apuverbin avulla muodostetaan verbin perfekti- ja pluskvamperfektimuotoja, ja suomessa kuten monissa muissakin itämerensuomalaisissa kielissä partisiippia käytetään menneen ajan ilmaisemiseen kieltoverbin yhteydessä (ei tehnyt). Partisiippien ja muiden infiniittimuotojen raja ei myöskään ole aina selvä. Yleisemmin partisiipin voi määritellä verbin infiniittiseksi (normaalista finiittiverbistä poikkeavaksi) taivutusmuodoksi, jonka muodostama rakenne vastaa relatiivilausetta (laulava lintu = lintu, joka laulaa).[1]
Infiniittisyys merkitsee, että partisiippimuotoon ei merkitä ainakaan kaikkia verbin normaaleja taivutuskategorioita. Monissa kielissä kuitenkin partisiipeilla voi olla aikamuotoja. Partisiippiin voi sisältyä kielto (kielteinen partisiippi), tai siihen voidaan merkitä myös persoona; suomalais-ugrilaisissa kielissä ja monissa muissakin partisiipin persoona merkitään tyypillisesti possessiivisuffikseilla.[2][1]
Partisiippien keskeinen ulottuvuus on orientaatio eli partisiipin määrittämän substantiivin rooli lauseessa. Partisiipit voivat olla inherentisti orientoituneita, eli niiden määrittämällä substantiivilla on aina tietty rooli. Aktiiviset partisiipit relatiivistavat substantiivin, joka vastaa subjektia (laulava lintu – lintu (joka) laulaa), passiiviset partisiipit taas objektia vastaavan substantiivin (tehty työ – (joku) on tehnyt työn). Absolutiiviset partisiipit voivat relatiivistaa joko transitiivilauseen objektin (unk. az Anna által olvasott könyv ‘Annan lukema kirja’, vrt. "Anna luki kirjan") tai intransitiivilauseen subjektin (unk. a tegnap Londonba érkezett lány ‘eilen Lontooseen saapunut tyttö’, vrt. "tyttö saapui Lontooseen"). On myös partisiippeja, joilla ei ole sisäistä orientaatiota vaan joiden orientaatio määräytyy kontekstin mukaan. Suomessa tähän tapaan käyttäytyy kielteinen partisiippi, joka voi relatiivistaa subjektin (koskaan kuolematon rakkaus, vrt. rakkaus ei kuole koskaan), objektin (kenenkään tietämätön määrä, vrt. kukaan ei tiedä määrää) tai adverbiaalin (lähes istumaton vuodesohva, vrt. kukaan ei ole istunut vuodesohvalla).[2][1]
Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi. Partisiippeja käytetään muun muassa adjektiivien tavoin. Partisiipit taipuvat sijamuodoissa kuten muutkin nominit.[3]
Aktiivin partisiipit:
Passiivin partisiipit:
Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)
| Nimitys | I partisiippi | II partisiippi | III partisiippi | IV partisiippi | V partisiippi | VI partisiippi | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tunnus | VA | NUT | MA (agenttipartisiippi) | VA (passiivi) | TU (passiivi) | Kieltopartisiippi | ||||||
| Sijat ja luvut | yks. | mon. | yks. | mon. | yks. | mon. | yks. | mon. | yks. | mon. | yks. | mon. |
| Nominatiivi | laulava | laulavat | laulanut | laulaneet | laulama | laulamat | laulettava | laulettavat | laulettu | lauletut | laulamaton | laulamattomat |
| Genetiivi | laulavan | laulavien/ laulavain | laulaneen | laulaneiden/ laulaneitten | laulaman | laulamien/ laulamain | laulettavan | laulettavien/ laulettavain | lauletun | laulettujen | laulamattoman | laulamattomien/ laulamattomain |
| Partitiivi | laulavaa | laulavia | laulanutta | laulaneita | laulamaa | laulamia | laulettavaa | laulettavia | laulettua | laulettuja | laulamatonta | laulamattomia |
| Translatiivi | laulavaksi | laulaviksi | laulaneeksi | laulaneiksi | laulamaksi | laulamiksi | laulettavaksi | laulettaviksi | lauletuksi | lauletuiksi | laulamattomaksi | laulamattomiksi |
| Essiivi | laulavana | laulavina | laulaneena | laulaneina | laulamana | laulamina | laulettavana | laulettavina | laulettuna | laulettuina | laulamattomana | laulamattomina |
| Inessiivi | laulavassa | laulavissa | laulaneessa | laulaneissa | laulamassa | laulamissa | laulettavassa | laulettavissa | lauletussa | lauletuissa | laulamattomassa | laulamattomissa |
| Elatiivi | laulavasta | laulavista | laulaneesta | laulaneista | laulamasta | laulamista | laulettavasta | laulettavista | lauletusta | lauletuista | laulamattomasta | laulamattomista |
| Illatiivi | laulavaan | laulaviin | laulaneeseen | laulaneisiin | laulamaan | laulamiin | laulettavaan | laulettaviin | laulettuun | laulettuihin | laulamattomaan | laulamattomiin |
| Adessiivi | laulavalla | laulavilla | laulaneella | laulaneilla | laulamalla | laulamilla | laulettavalla | laulettavilla | lauletulla | lauletuilla | laulamattomalla | laulamattomilla |
| Ablatiivi | laulavalta | laulavilta | laulaneelta | laulaneilta | laulamalta | laulamilta | laulettavalta | laulettavilta | lauletulta | lauletuilta | laulamattomalta | laulamattomilta |
| Allatiivi | laulavalle | laulaville | laulaneelle | laulaneille | laulamalle | laulamille | laulettavalle | laulettaville | lauletulle | lauletuille | laulamattomalle | laulamattomille |
| Abessiivi | laulavatta | laulavitta | laulaneetta | laulaneitta | laulamatta | laulamitta | laulettavatta | laulettavitta | lauletutta | lauletuitta | laulamattomatta 1) | laulamattomitta |
| Komitatiivi | laulavine | laulaneine | laulamine | laulettavine | laulettuine | laulamattomine | ||||||
| Instruktiivi | laulavin | laulanein | laulamin | laulettavin | lauletuin | laulamattomin | ||||||
1) Koska abessiivi on puuttumista ilmaiseva sijamuoto, sen yhdistäminen kieltopartisiippiin sisältää kaksinkertaisen puuttumisen tai kiellon. Esimerkki käyttämisestä lauseyhteydessä: "Yksi pojista ei suostunut laulamaan kuoron harjoituksissa. Kuoro tulee tietysti paremmin toimeen laulamattomatta pojatta kuin pakottamalla hänet olemaan mukana."
Englannin kielessä on kaksi partisiippimuotoa. Preesensin partisiippi (engl. present participle) muodostetaan verbin infinitiivimuodosta päätteellä -ing. Merkitykseltään se vastaa lähinnä suomen aktiivin ensimmäistä partisiippia, mutta sen avulla muodostetaan myös ns. pitkä preesens, jolla ilmaistaan parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa (is going, is coming).
Toinen, menneen ajan partisiippi (engl. past participle) vastaa merkitykseltään lähinnä suomen passiivin toista partisiippia. Lisäksi sen avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, joissa apuverbinä käytetään have -verbiä ja pääverbi on partisiippimuodossa. Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan -ed -päätteellä ja on samankaltainen kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, joilla nämä muodot poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).
Ranskan kielessä on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti. Jälkimmäistä käytetään niin sanotuissa yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten passé composéssa. Partisiipin preesensin avulla muodostetaan gerundi: en marchant, "kävellessään".
Espanjassa katsotaan nykykieliopeissa olevan vain partisiipin perfekti (participio pasado tai participio pasivo), jota käytetään adjektiivin tavoin tai yhdistetyissä aikamuodoissa. Partisiipin preesens katsotaan hävinneeksi, ja useat sen avulla muodostetut sanat luetaan nomineihin (amante, 'rakastava' tai 'rakastaja', viviente, 'elävä' tai 'eläväinen').
Saksan kielessä partisiippeja käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).
Pohjoissaamessa on kaksi partisiippia. Preesenspartisiippi (preseanssa partisihppa) kuvaa jatkuvaa tekemistä, mutta sillä muodostetaan varsin yleisesti myös tekijännimiä. Preesenspartisiipin tunnus on parillistavuisilla sanoilla -i tai -u ja paritontavuisilla sekä supistumavartaloisilla sanoilla -ddji. Sanan konsonanttikeskus on vahvimmassa asteessa.[5] Esimerkkejä:
Perfektin partisiippia (perfeavtta partisihppa) käytetään perfektin, pluskvamperfektin sekä kielteisen imperfektin muodostamiseen. Se esiintyy myös mennyttä tekemistä kuvaavana attribuuttina sekä rakenteissa, joissa kuvataan tekijän toimintaa edeltänyttä toimintaa. Esimerkkejä: