Nykymaailmassa Gaston Thorn on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, yhteiskuntavaikutuksistaan tai henkilökohtaisesta vaikutuksestaan, Gaston Thorn on aihe, joka ei jää huomaamatta. Vuosien mittaan se on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Gaston Thorn:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja sen ympärillä olevia erilaisia näkökulmia. Gaston Thorn on epäilemättä erittäin tärkeä aihe, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkityksellisyyteen akateemisella alalla.
Gaston Thorn | |
---|---|
![]() Thorn vuonna 1984 |
|
Euroopan komission puheenjohtaja | |
6.1.1981–5.1.1985
|
|
Edeltäjä | Roy Jenkins |
Seuraaja | Jacques Delors |
Luxemburgin pääministeri | |
15.6.1974–16.7.1979
|
|
Edeltäjä | Pierre Werner |
Seuraaja | Pierre Werner |
Luxemburgin ulkoministeri | |
1969–1980
|
|
Edeltäjä | Pierre Grégoire |
Seuraaja | Colette Flesch |
Luxemburgin oikeusministeri | |
1979–1980
|
|
Edeltäjä | Robert Krieps |
Seuraaja | Colette Flesch |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. syyskuuta 1928 Luxemburg |
Kuollut | 26. elokuuta 2007 (78 vuotta) Luxemburg |
Ammatti | asianajaja |
Puoliso | Liliane Thorn-Petit |
Tiedot | |
Puolue | Demokraattinen puolue |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
|
Gaston Egmond Thorn (3. syyskuuta 1928 Luxemburg – 26. elokuuta 2007 Luxemburg) oli luxemburgilainen poliitikko. Hän oli Euroopan komission puheenjohtaja 1981–1985 ja Luxemburgin pääministeri vuosina 1974–1979.
Thorn toimi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeessa ollessaan vielä koulussa ja vietti muutamia kuukausia vankilassa. Sodan jälkeen hän opiskeli Montpellier’ssa, Lausannessa ja Pariisissa ja harjoitti asianajajan ammattia, kunnes lähti politiikkaan 1959 Demokraattisen puolueen edustajana. Hän oli puolueen johtajana vuodesta 1961.
Thorn oli maansa ulkoministeri ja kauppaministeri 1969–1980, pääministeri 1974–1979 ja talousministeri 1977–1980. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen 1959–1969 ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja 1975–1976.
Thornista tuli Luxemburgin pääministeri vuonna 1974. Hän oli sodanjälkeisen Luxemburgin ensimmäinen pääministeri, joka ei edustanut Kristillissosiaalista kansanpuoluetta. Thornin hallitus koostui Demokraattisen puolueen lisäksi sosialisteista. Hallitus toteutti merkittäviä uudistuksia: kuolemanrangaistus lakkautettiin, abortti laillistettiin ja avioeron hakemista helpotettiin luopumalla syyllisen etsimisestä.[1]
Vuonna 1980 Thorn valittiin Euroopan yhteisöjen komission johtoon. Häntä pidettiin Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin ja Ranskan etujen tukijana. Komissio kävi tuolloin valtakamppailua parlamentin kanssa ja laajensi vaikutusvaltaansa kansallisten hallitusten kustannuksella.
Myöhemmin Thorn toimi Luxemburgin suurimman media-alan yrityksen ja Banque Internationale de Luxembourgin johdossa. Hän toimi myös Eurooppa-liikkeen ja Liberal Internationalin puheenjohtajana ja trilateraalikomissiossa.
![]() |
Edeltäjä: Roy Jenkins |
Euroopan unionin komission puheenjohtaja 1981–1985 |
Seuraaja: Jacques Delors |