Gerda Qvist

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Gerda Qvist:n jännittävään maailmaan. Se on aina ollut erittäin kiinnostava aihe ja viime aikoina siitä on tullut entistä ajankohtaisempi, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää sen kaikki puolet ja näkökohdat. Tästä artikkelista löydät yksityiskohtaista tietoa, olennaiset tiedot ja kattavan analyysin Gerda Qvist:stä. Lisäksi käsittelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä asiasta tavoitteenamme tarjota täydellinen ja globaali näkemys aiheesta. Älä siis missaa tätä tilaisuutta oppia lisää Gerda Qvist:stä ja sukeltaa sen kiehtovaan universumiin.

Gerda Qvist
Henkilötiedot
Koko nimi Gerda Franziska Qvist
Syntynyt14. elokuuta 1883
Helsinki
Kuollut5. syyskuuta 1957 (74 vuotta)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kuvanveistäjä
Taiteilija
Ala mitalitaide, reliefit
Kuuluisimpia töitä Aurinkokello, Hietaranta 1931
Palkinnot
  • Pro Finlandia 1953
  • Kultamitali, mitalitaidenäyttely, Budapest 1937, pronssi Madrid 1951

Gerda Qvist (14. elokuuta 1883 Helsinki – 5. syyskuuta 1957) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä ja suomalaisen mitalitaiteen uranuurtaja.[1] Qvist on suunnitellut Helsingissä Hietarannassa olevan aurinkokellon (1931).[2]

Elämä ja ura

Qvistin vanhemmat olivat Helsingin polyteknillisen opiston johtaja, valtioneuvos Ernst Edvard Qvist ja Anna Franciska Theodora o.s. Snellman. Tytön haaveet pianistinurasta kariutuivat hänen 17-vuotiaana saamaansa vakavaan kuulovammaan.[1]

Qvist opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1902–1903, jossa hänen opettajinaan olivat C. E. Sjöstrand ja Felix Nylund. Hänellä oli kuvataideopettajan pätevyys. Tulevan uran kannalta ratkaisevaa olivat oppivuodet Tukholmassa mitalinkaivertaja, professori Erik Lindbergin opissa. Tällöin hän löysi oman tyylinsä ja erikoistui mitalitaiteeseen. Kotimaisiin yhteisnäyttelyihin hän osallistui vuodesta 1908 alkaen.[1]

Qvist oli 1900-luvun alkupuolella Suomen merkittävimpiä mitalitaiteilijoita Gunnar Finnen ja Wäinö Aaltosen ohella.[3] Qvist erikoistui mitaleihin vuodesta 1908 alkaen. Vuosina 1917–1950 hän suunnitteli kaikkiaan 150 mitalia, muun muassa Jean Sibeliuksen, Henrik Gabriel Porthanin, Sophie Mannerheimin muistomitalin, mitalin Svenska Litteratursällskapetille sekä Fiskarsin, Nokian, Enso-Gutzeitin teollisuuslaitoksille.[4] Onnistuneina pidetään hänen Jean Sibelius -mitaliaan vuodelta 1923 ja Emil Wikström -mitalia (1920) voimakkaaan plastisuutensa ansiosta. Qvistin mitalit olivat usein valettuja ja symboliikaltaan niukan kiteytettyjä.[3]

Qvistille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1953, ja vuoden 1937 Budapestin mitalitaiteen näyttelyssä hän sai kultamitalin. Mitalitaiteen Madridin-näyttelystä 1951 hän sai pronssia.[1]

Mitaleja

  • Arvo Ylppö -mitali
  • Jean Sibelius 1923
  • Henrik Gabriel Porthan
  • Sophie Mannerheim
  • Ruotsalaisen kirjallisuusen seura
  • Emil Wikström 1920
  • Fredrika Runeberg

Lähde:[5]

Kuvia teoksista

Lähikuva Hietarannan aurikokellon kellosta (1931).

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 223. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
  2. ↑ Aurinkokello (2) Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 7.5.2019. Viitattu 7.5.2019.
  3. ↑ a b Leena Ahtola-Moorhouse: ”Kuvanveisto 1900-1940”, Ars: Suomen taide 5, s. 265. Weilin ? Göös, 1990. ISBN 951-35-4206-8
  4. ↑ Nykarlebyvyer: Uppslagsverket Finland (1983). (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Gerda Qvist, kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 9.4.2023.

Aiheesta muualla