Nykymaailmassa Gorgias on aihe, josta on tullut erittäin ajankohtainen ja joka on läsnä kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Sen vaikutus on havaittavissa politiikassa, yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa. Gorgias on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ihmisissä, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme Gorgias:tä perusteellisesti ja kuinka siitä on tullut niin tärkeä aihe nykyään. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen analysoimme sen vaikutusta ja roolia nykymaailmassa.
Gorgias (m.kreik. Γοργίας, n. 483–375 eaa.) oli antiikin kreikkalainen sofisti, reetori ja esisokraatikkoihin lukeutunut filosofi.
Gorgias oli kotoisin Leontinoista, Sisiliasta. Vuonna 427 eaa. hän toimi Ateenaan suuntautuneen lähetystön johdossa. Tarkoituksena oli pyytää Ateenan suojelua Leontinoille Syrakusan vihamielisiä toimia vastaan. Lopulta hän asettui itsekin Ateenaan, ja hankki elatuksensa harjoittamalla ja opettamalla retoriikkaa. Hän kuoli Larissassa, Thessaliassa.
Gorgias tunnetaan ennen muuta siitä, että hän istutti retoriikan pysyvästi Kreikkaan ja sai aikaan sen, että Attikan murre levisi kirjallisen proosan kieleksi.
Gorgias on keskeisenä henkilönä Platonin samannimisessä dialogissa Gorgias, josta voidaan päätellä että Sokrates ja Gorgias arvostivat toistensa älyä, vaikka heillä olikin ystävällishenkisen kriittinen suhtautuminen toistensa elämänasenteeseen ja tietokäsitykseen.
Gorgias kirjoitti kadonneen teoksen nimeltään Luonnosta tai Olemattomasta.[1] Teos on kadonnut, mutta sen sisältö voidaan koota Sekstos Empeirikoksen kirjoituksista sekä Aristoteleen nimiin laitetusta (mahdollisesti Theofrastoksen) tutkielmasta Melissoksesta, Ksenofaneesta, Gorgiaasta (De Melisso, Xenophane, Gorgia). Tässä teoksessa hän esitti seuraavaa:
Näillä väitteillä hänen katsotaan yleisesti kehittäneen filosofisen solipsismin ja nihilismin.
Kadonneisiin teoksiin kuuluvat lisäksi Ylistys elisläisille sekä Olympiassa ja Delfoissa pidetyt puheet. Gorgiaan teoksista ovat säilyneet Helenan ylistys (Helenēs enkōmion), Palamedeen puolustus (Hyper Palamedous apologia) sekä ateenalainen hautajaispuhe (Epitafios).[1]