Grahovon piiri

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Grahovon piiri:n jännittävään maailmaan. Seuraavilla riveillä tutkimme Grahovon piiri:een liittyviä eri puolia, kokemuksia ja tietoja tavoitteenaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Sen alkuperästä sen uusimpiin sovelluksiin perehdymme kaikkiin olennaisiin näkökohtiin ymmärtääksemme täysin Grahovon piiri:n ja sen vaikutuksen nykypäivän yhteiskuntaan. Riippumatta aikaisemman tietämyksesi tasosta Grahovon piiri:stä, tämä artikkeli on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää tästä tietystä aiheesta. Valmistaudu siis löytämään kaikki, mitä olet koskaan halunnut tietää Grahovon piiri:stä!

Grahovon piiri Udmurtian kartalla.

Grahovon piiri (ven. Гра́ховский райо́н, Grahovski raion, udmurtiksi Грах ёрос, Grah joros) on paikallinen itsehallintoalue Udmurtian tasavallassa Venäjällä. Vuonna 1929 perustetun piirin pinta-ala on 971 neliökilometriä.

Vuonna 2010 piirissä oli runsas 9 300 asukasta. Hallinnollinen keskus on Grahovon kylä. Piiriin kuuluu 8 maalaiskuntaa.[1]

Piiri sijaitsee Udmurtian lounaisosassa. Lännessä se rajoittu Kiznerin, pohjoisessa Možgan ja idässä Alnašin piireihin sekä etelässä Tatarstaniin.

Seudun itäosa sijaitsee Možgan ylängöllä ja länsiosa Umjakjoen laaksossa. Pinta-alasta 60 % on maatalousmaata ja 35 % metsää. Piirikeskuksesta on matkaa tasavallan pääkaupunkiin Iževskiin 160 kilometriä.

Asukkaista 42,3 % on venäläisiä, 36,6 % udmurtteja, 10,9 % mareja, 6,1 % krjašeneita ja 3,3 % tšuvasseja.

Pääelinkeino on maatalous, joka on keskittynyt maidon ja lihan tuotantoon sekä viljakasvien viljelyyn. Seudulla harjoitetaan myös öljyn porausta.

Piirin etnisillä ryhmillä on omat kulttuuriseuransa ja kansanperinneryhmänsä. Paikallislehtenä ilmestyy venäjänkielinen Selskaja nov.

Lähteet

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 30.7.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla