Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Alkuvaiheestaan nykyiseen tilaan Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt on ollut ratkaisevassa roolissa monilla ihmiselämän osa-alueilla, ja on tärkeää ymmärtää sen merkitys, jotta voimme ymmärtää paremmin ympärillämme olevaa maailmaa. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt:tä eri näkökulmista ja tarjoamme yksityiskohtaisen analyysin sen vaikutuksista nykymaailmassa. Valmistaudu lähtemään tutkimusmatkalle ja oppimaan Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt:stä!
Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt (1. helmikuuta 1821 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta – 8. maaliskuuta 1880 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri ja valtiopäivämies.[1]
Armfeltin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Gustaf Magnus Armfelt ja Louise Cuthbert-Brooke (1801–1865). Puoliso vuodesta 1848 oli kreivitär Mariana Gustava Armfelt (1823–1921), ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin tytär. Heidän lapsiaan olivat Gustaf Armfelt (1848–1887), kreivi Carl Alexander Armfelt (1850–1925) ja Hedvig Lovisa Armfelt von Knorring (1854–1923), joka nai Anton Leonard von Knorringin.[1]
Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt tuli sotapalvelukseen aliupseerina vuonna 1837 ja ylennettiin alivänrikiksi ja porte-épée-vänrikiksi. Seuraavana vuonna hän siirtyi Mihail Pavlovitšin ulaanirykmenttiin, kornetiksi hänet ylennettiin vuonna 1839 ja luutnantiksi vuonna 1843. Henkivartioväen ulaanirykmentissä palveltuaan Armfelt erosi sotapalveluksesta vuonna 1845, mutta palasi 1. Turun ruotujakoisen tarkk’ampujapataljoonan palvelukseen vuonna 1854. Alikapteeni hänestä tuli vuonna 1855, Suomen kenraalikuvernöörin adjutantiksi hänet määrättiin vuonna 1856 ja ylennettiin kapteeniksi samana vuonna. Armfeltista tuli Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:n sivusadjutantantti vuonna 1861, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Everstiksi hänet ylennettiin vuonna 1862 ja kenraalimajuriksi vuonna 1870. Armfelt oli sukunsa edustaja valtiopäivillä 1863–1864, 1867, 1872 ja 1877–1878.[1]