Säätyvaltiopäivät 1877

Nykymaailmassa Säätyvaltiopäivät 1877:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaiken ikäisille ja ammateille. Ilmestymisestään lähtien Säätyvaltiopäivät 1877 on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tekniikan ja tieteen kehityksen jatkuessa Säätyvaltiopäivät 1877 esitetään peruselementtinä, joka on läsnä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Sen vaikutus on kiistaton, ja sen merkitys on ilmeinen monissa yhteyksissä populaarikulttuurista globaaliin talouteen. Tässä artikkelissa tutkimme Säätyvaltiopäivät 1877:n merkitystä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1877–1878
Kesto 23.1.1877–24.1.1878[1]
Aatelissääty Johan August von Born, Ritarihuone
Pappissääty Edvard Bergenheim, Ritarihuone
Porvarissääty Alexander R. Frey Georg Wallgren, Seurahuone, Ylioppilastalo
Talonpoikaissääty Carl Johan Slotte, Mariankatu 4
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö markka kultakantaan

Säätyvaltiopäivät 1877 olivat sääntömääräiset Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät. Ne pidettiin viiden vuoden tauon jälkeen ja kestivät yli vuoden.[1]

Valtiopäivillä päätettiin muun muassa Pohjanmaan radan linjauksesta, mikä kuumensi tunteita maakunnissa.[2] Vuoden 1877 rahalailla Suomen markka sidottiin kultakantaan.[3] Fennomaanien vuoden 1877 valtiopäivillä esittämät aloitteet uusien suomenkielisten oppikoulujen perustamisesta valtion varoin jäivät senaatin sekä aatelis- ja porvarissäätyjen vastustuksen vuoksi toteutumatta.[4]

Edustajat

Aatelissääty

Aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka oli Johan August von Born. Aatelissäädyn valtiopäiväedustajiin kuuluivat hän mukaan luettuna seuraavat henkilöt:[5][6][7]

Pappissääty

Pappissäädyn puhemiehenä oli neljättä ja samalla viimeistä kertaa jo iäkäs arkkipiispa Edvard Bergenheim, muut kaksi piispaa olivat omasta pyynnöstään tai sairauden takia saaneet luvan poissaoloon. Säädyn varapuhemiehenä toimi tuomiorovasti Aron Gustaf Borg. Pappissäädyn edustajat valtiopäivillä olivat seuraavat:[8]

Piispat:

Papiston edustajat:

Säädyn 35 jäsenestä 12 oli uutta ja 14 sellaista, jotka eivät olleet edellisillä valtiopäivillä. Edustajista 22 oli kirkkoherraa, 6 kappalaista tai alempaa pappia, 4 yliopiston professoria ja 3 koulunopettajaa. Myös kirkkoherroista oli kuitenkin 11 toiminut aiemmin yliopiston ja koulun opettajina.[9]

Porvarissääty

Porvarissäädyn puhemiehiä olivat Alexander Reinhold Frey ja Georg Wallgren ja sihteeri Theodor Wegelius. Säädyn jäsenet olivat puhemiehet mukaan luettuna seuraavat:[10]

Talonpoikaissääty

Talonpoikaissäädyn puhemiehenä toimi Carl Johan Slotte Alavetelistä. Säädyn tulkki oli Anton Fredrik Almberg ja sihteeri Gustaf Adolf Krogerus. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[11]

Lähteet

  1. ↑ a b Säätyvaltiopäivien kokoontumisajat 1809–1906 Eduskunta. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.
  2. ↑ Kun rautahepo saapui Kauhajoelle Kauhajoen kunnallislehti. Viitattu 14.12.2013.
  3. ↑ Raha Pieni tietosanakirja. Viitattu 14.12.2013.
  4. ↑ Olkkonen, Tuomo: Modernisoituva suuriruhtinaskunta, s. 529. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
  5. ↑ Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid Landtdagen i Helsingfors år 1877. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1877. Sjette häftet. Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1879, ss. 1903-1907.
  6. ↑ Förteckning öfver ätter, som varit representerade i Ridder skåpet och Adeln vid Finlands landtdagar. Hufvudstadsbladet, 07.04.1878, nro 82A, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.04.2021.
  7. ↑ Eduskunta. Alla armahan lakimme – Valtiopäivät 1863–1864. Edusmiehet kartalla. Viitattu 12.4.2021.
  8. ↑ Kaarlo Österbladh, 1933. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. I 1809–1885. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXIV, ss. 351–354.
  9. ↑ Österbladh 1933,s. 354.
  10. ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
  11. ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–315, 318. Helsinki: Otava, 1926.
Edeltäjä:
Säätyvaltiopäivät 1872 		Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät
1877 		Seuraaja:
Säätyvaltiopäivät 1882