Säätyvaltiopäivät 1882

Nykymaailmassa Säätyvaltiopäivät 1882:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Säätyvaltiopäivät 1882 on onnistunut vangitsemaan laajan joukon ihmisiä yhteiskunnallisen vaikutuksensa, merkityksensä työpaikalla tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Alan asiantuntijoista suureen yleisöön Säätyvaltiopäivät 1882 on asettanut itsensä jatkuvan keskustelun ja keskustelun aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme Säätyvaltiopäivät 1882:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen analyysin sen merkityksestä nykyään.

Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1882
Kesto 19.1.1882–6.6.1882[1]
Aatelissääty Samuel Werner von Troil, Ritarihuone
Pappissääty Anders Johan Hornborg, Rikhardinkadun kirjasto
Porvarissääty Lorenz Lindelöf, Rikhardinkadun kirjasto
Talonpoikaissääty Carl Johan Slotte, kirjasto ja Polyteknillinen opisto

Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät vuonna 1882 pidettiin 19. tammikuuta – 6. kesäkuuta 1882. Aatelittomat säädyt kokoontuivat Rikhardinkadun kirjastotalossa ja talonpoikaissääty lisäksi Polyteknillisellä opistolla Hietalahdentorilla. Aatelisto kokoontui tavan mukaisesti Ritarihuoneella.[2] Keisari Aleksanteri III avasi valtiopäivät 24. tammikuuta 1882.[3]

Edustajat

Aatelissääty

Aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka oli Samuel Werner von Troil. Aatelissäädyn valtiopäiväedustajia olivat hän mukaan luettuna seuraavat henkilöt:[4]

Pappissääty

Pappissäädyn pitkäaikainen puhemies edellisiltä valtiopäiviltä, arkkipiispa Edvard Bergenheim, vaihtui nyt piispa Anders Johan Hornborgiin. Säädyn edustajat valtiopäivillä olivat seuraavat:[5]

Piispat:

Papiston edustajat:

Puhemies mukaan luettuna säädyssä oli 36 edustajaa, joista uusia edustajia oli yksitoista.[6] Ensikertalainen valtiopäivämies Asikkalan kirkkoherra Erik Viktor Petterson, joka oli pappissäädyn edustaja myös kaksilla seuraavilla valtiopäivillä, tuomittiin vuonna 1889 petoksesta vankilaan ja menettämään kunniansa ja papinvirkansa.[7]

Porvarissääty

Porvarissäädyn puhemies oli Lorenz Lindelöf ja sihteeri Karl Langenskiöld. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[8]

Talonpoikaissääty

Talonpoikaissäädyssä valtiopäiville osallistuivat, puhemies Carl Johan Slotte mukaan luettuna, seuraavat edustajat, tulkkina Anton Almberg ja sihteerinä Johan Gustaf Sohlman:[9]

Lähteet

  1. ↑ Säätyvaltiopäivien kokoontumisajat 1809-1906 Eduskunta. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.
  2. ↑ Eduskunta: Säätyvaltiopäivät 1809-1906 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollinen Puhe Suomenmaan Säädyille Keski-Suomi no 8, 28.01.1882
  4. ↑ Förteckning öfver Ridderskapet och Adelnsmedlemmar vid Landtdagen i Helsingfors år 1882. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1882. Tredje häftet. Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1885, ss. 1489-1493.
  5. ↑ Kaarlo Österbladh, 1933. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. I 1809–1885. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXIV, ss. 438–440.
  6. ↑ Österbladh 1933, s. 440.
  7. ↑ Petterson, Erik Viktor. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. Viitattu 6.1.2021.
  8. ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
  9. ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–315, 319–320. Helsinki: Otava, 1926.

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Säätyvaltiopäivät 1877 		Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät
1882 		Seuraaja:
Säätyvaltiopäivät 1885