H5N1

Tässä artikkelissa H5N1:stä syvennymme aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen ajan myötä. H5N1 on aihe, josta on keskusteltu, tutkittu ja pohdittu, ja on välttämätöntä ymmärtää sen vaikutus yhteiskuntaamme. Vuosien varrella H5N1 on tuonut esiin erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä, mikä on synnyttänyt rikasta ideoiden ja näkökulmien vaihtoa. Tässä artikkelissa tutkimme H5N1:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Toivomme, että tämä luku on rikastuttavaa ja antaa meille mahdollisuuden laajentaa tietoamme H5N1:stä.

H5N1-viruksen levinneisyyskartta (toukokuu 2007), tummanpunaisella varmennetut ihmistartunnat ja vaaleammalla punaisella lintujen tartunnat.

H5N1 eli Hongkongin lintuinfluenssa on ihmiseen tarttuva lintuinfluenssaviruksen alalaji. Se kuuluu A-virusten H5-luokkaan, joka on H7-luokan ohella erityisen vaarallinen. Vuoden 1997 jälkeen H5N1-epidemiat ovat surmanneet kymmeniä miljoonia lintuja joko suoraan tai välillisesti, kun sairastuneet linnut on hävitetty pandemian ehkäisemiseksi. Yli sata ihmistä on saanut H5N1-tartunnan, ja kuolleisuus on 20–50 %.

H5N1 on herättänyt laajaa huolta, sillä viruksen on pelätty voivan muuntua laajan pandemian aiheuttavaksi tappajavirukseksi. Tämä edellyttää viruksen muuntumista ihmisestä ihmiseen ilmateitse tarttuvaksi, mitä ei tiedettävästi vielä ole tapahtunut. Virus on levinnyt maailmalle hitaasti – ensimmäinen tapaus Afrikan mantereella raportoitiin 8. helmikuuta 2006 Nigeriassa.

Vuoden 2011 marraskuussa hollantilaisen virologian professorin Ron Fouchierin johtama tutkimusryhmä onnistui luomaan erittäin tarttuvan version lintuinfluenssavirus H5N1:stä. Jos tämä mutaatio pääsisi leviämään, se voisi tappaa puolet Maapallon väestöstä.

H5N1 Euroopassa

Ensimmäinen tapaus, jossa H5N1:n todettiin tarttuneen EU:n alueella siipikarjaan, raportoitiin 23. helmikuuta 2006 itäranskalaisesta kalkkunatarhasta, jonka alueella oli aiemmin todettu kahdessa kuolleessa sorsassa H5N1-virusta. Tapauksen johdosta Japani on kieltänyt siipikarjan lihan tuonnin Japaniin ja on uhannut laajentaa kieltoaan myös hollantilaisiin tuotteisiin.

Keväällä 2021 todettiin Suomessa ensimmäinen H5N1-tapaus, joka oli valkoposkihanhella Helsingin Arabianrannassa.[1]

Kesällä 2023 Suomessa todettiin useita H5N1:stä johtuneita pääasiassa lokkien joukkokuolemia. Virusta oli levinnyt myös useille turkistarhoilla, jossa sitä oli todettu ketuissa ja minkeissä.[2][3]

Muuntuminen ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi

H5N1-viruksia.

Virus voi muuttua ihmisestä ihmiseen leviäväksi, jos virus muuntautuu esimerkiksi siassa tai minkissä, joka kantaa samanaikaisesti lintuinfluenssavirusta sekä ihmisen influenssavirusta.

Vuonna 2023 Suomessa turkiseläimillä todetuista tapauksista erityisesti minkeillä todettuja pidetään huolestuttavina, sillä minkki on sian lailla sopiva kantamaan sekä ihmisten että lintujen influenssaviruksia.[3]

Maaliskuussa 2024 korkeapatogeeninen H5N1-influenssavirus (HPAI H5N1) aiheutti tartuntoja naudoissa, siipikarjassa, kissoissa ja ihmisissä Yhdysvalloissa. Viruksen on todettu levinneen laumojen välillä eri osavaltioissa, jonka vuoksi tutkijat ovat selvittäneet viruksen tartuntakykyä nisäkkäiden välillä.[4] Yhdysvaltain tautikeskus raportoi 7.6.2024 rajoitetusta pisaratartunnasta frettien välillä viruskannalla A/Texas/37/2024. Viruksen todettiin tarttuvan suorassa kosketuksessa frettien välillä, mutta ei pisaratartuntana. [5] Myös A/dairy cattle/Kansas/SM-3/2024 viruskannan todettiin tarttuvan huonosti pisaratartuntana frettien välillä. Lisäksi viruskannan pintaproteiinin, glykoproteiiini hemaglutiniinin (HA), todettiin muuntuneen suosimaan α2,6-sidoksessa olevia siaalihappoja α2,3-sidoksessa olevien siaalihappojen lisäksi. [4] α2,6-sidoksessa olevia siaalihappoja löytyy runsaasti ihmisten ylähengitysteiden epiteeleistä, joten kannalla voi olla suurentunut kyky tarttua ihmisten välillä.



Lähteet

  1. ↑ https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/ajankohtaista-elaintaudeista/valkoposkihanhella-lintuinfluenssaa-helsingissa/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Lintuinfluenssatapaukset Suomessa ruokavirasto.fi. Viitattu 1.9.2023.
  3. ↑ a b Lintuinfluenssa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 3.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
  4. ↑ a b Amie J. Eisfeld, Asim Biswas, Lizheng Guan, Chunyang Gu, Tadashi Maemura, Sanja Trifkovic, Tong Wang, Lavanya Babujee, Randall Dahn, Peter J. Halfmann, Tera Barnhardt, Gabriele Neumann, Yasuo Suzuki, Alexis Thompson, Amy K. Swinford, Kiril M. Dimitrov, Keith Poulsen, Yoshihiro Kawaoka: Pathogenicity and transmissibility of bovine H5N1 influenza virus. Nature, 2024-09, 633. vsk, nro 8029, s. 426–432. PubMed:38977017 doi:10.1038/s41586-024-07766-6 ISSN 1476-4687 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ CDC Reports A(H5N1) Ferret Study Results 7.6.2024. Centers for Disease Control and Prevention (CDC). Viitattu 12.12.2024.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta H5N1.
  • Key Facts About Avian Influenza (Bird Flu) and Avian Influenza A (H5N1) Virus CDC Centers for Disease Control and Prevention Influenza Flu Homepage. 7.5.2007. Arkistoitu 13.8.2009. Viitattu 31.1.2020. (englanniksi)
  • Cumulative Number of Confirmed Human Cases of Avian Influenza A/(H5N1) Reported to WHO World Health Organization – WHO. 9.2.2006. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 31.1.2020. (englanniksi)