Nykyään Hanno J. Kunnas on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille ympäri maailmaa. Sen vaikutus ja merkitys kattavat jokapäiväisen elämän eri osa-alueita teknologiasta politiikkaan, mukaan lukien kulttuuri ja terveys. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Hanno J. Kunnas:tä ja analysoimme sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Perehdymme sen syihin, seurauksiin ja mahdollisiin ratkaisuihin tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Epäilemättä Hanno J. Kunnas on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja ansaitsee kaiken huomiomme ja pohdiskelumme.
Hanno Klaus Julius Kunnas (13. maaliskuuta 1894 Puumala[1][2] – 30. lokakuuta 1958 Helsinki[3]) oli suomalainen varatuomari, joka toimi Valtiollisen poliisin johtajana lyhytaikaisesti vuonna 1947.[4] Häntä pidettiin Urho Kekkosen läheisenä ystävänä.[5] Hänet pidätettiin vielä saman vuoden aikana ja tuomittiin valtiopetoksesta (vakoilusta) neljän kuukauden vankeuteen. Hän oli antanut vakoilijaksi paljastuneen Max von Hellensin apurille Rudolf Sallille tietoja Stella Polaris -operaatiosta, valvontakomission jäsenistä ja Suomessa paljastuneista vakoilutapauksista.[5] Oikeudenkäynnin pöytäkirjat ovat edelleen salaisia.[6]
Kunnas suoritti varatuomarin tutkinnon vuonna 1921, jonka jälkeen hän toimi nimismiehenä vuoteen 1926 saakka, poliisitarkastajana 1926–1935 sekä kruununvoutina 1935–1945.[7] Kunnas oli yksi valtioneuvoston vuonna 1945 asettaman sotasyyllisyystutkijalautakunnan jäsenistä yhdessä Onni Petäyksen, Helge Halmeen ja Eric Idestamin kanssa.[8]
| Edeltäjä: Kaarlo Tetri |
Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkö 1947 |
Seuraaja: Erkki Tuominen |