Tässä artikkelissa Hannu Siitonen:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä tärkeästä aiheesta. Keskustellaan Hannu Siitonen:n historiallisesta taustasta, viimeaikaisista edistysaskeleista, käytännön seurauksista ja mahdollisista tulevaisuuden trendeistä. Lisäksi tarkastellaan aiheesta olemassa olevia erilaisia mielipiteitä ja lähestymistapoja sekä aiheesta yleensä nousevia keskusteluja. Se pyrkii tarjoamaan lukijalle syvän ja ajantasaisen ymmärryksen Hannu Siitonen:stä tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa ja kriittistä analyysiä, joka rikastaa heidän tietämystään tästä aiheesta.
Hannu Siitonen | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hannu Juhani Siitonen |
Syntynyt | 18. maaliskuuta 1949 Parikkala |
Kansalaisuus |
![]() |
Puoliso | Eeva-Liisa Siitonen (o.s. Uski, 1953–2022)[1] |
Yleisurheilija | |
Pituus | 183 cm |
Laji | keihäänheitto |
Ennätykset | 93,90 m (30.7.1973) |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Miesten yleisurheilu | |||
![]() | |||
![]() |
Montréal 1976 | keihäs | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Rooma 1974 | keihäänheitto |
Hannu Juhani Siitonen (s. 18. maaliskuuta 1949 Parikkala) on suomalainen keihäänheittäjä ja luontokuvaaja. Siitonen oli 1970-luvulla menestyneimpiä suomalaisia keihäänheittäjiä. Hän voitti Euroopan mestaruuden Roomassa vuonna 1974 ja sai hopeamitalin Montrealin olympiakisoissa vuonna 1976.
Urheilu-uransa jälkeen Siitonen on saanut tunnustusta valokuvaajana. Hänet tunnetaan etenkin kuukkelista kertovista kuvistaan. Hän sai Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2004 ympäristöpalkinnon ponnisteluistaan kuukkelin ja sen elinympäristön suojelemiseksi.[2]
Kesällä 1973 hurjakuntoinen Siitonen heitti kuudessa kisassa yli 90 metriä. Hän heitti kesäkuussa Suomen ennätyksen 93,90 metriä ja sivusi tulostaan heinäkuussa. Tulos säilyi Suomen ennätyksenä kunnes keihäsmallia vaihdettiin vuonna 1986.[3]
Siitonen on harrastanut luonnossa liikkumista pienestä pitäen. Isänsä mukana metsätöissä kulkiessaan hän tarkkaili kuukkeleita, jotka myöhemmin katosivat Siitosen kotiseudun Parikkalan metsistä kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1994 Siitonen havaitsi metsässä pesivän kuukkelipariskunnan ja alkoi tarkkailla ja kuvata lajia. Vuonna 2003 ilmestyi hänen kuukkelikuvistaan kirja Kuukkeli – sielulintu, johon tekstit on kirjoittanut Heikki Willamo. WWF valitsi kirjan Vuoden luontokirjaksi 2003.[5]
Siitonen on toiminut pääkuvaajana teoksessa Kotka ja tuhat joutsenta (2003), jossa suomalainen tutkijaryhmä esittelee Karjalankannaksella sijaitsevan, rikkaana lintuparatiisina tunnetun Äyräpäänjärven luonnon nykytilaa. Hän on pitänyt useita valokuvanäyttelyitä. Näyttelyistä Kuukkelin metsä on ollut esillä muun muassa Merenkurkun luontokeskus Terranovassa, Seitsemisen luontokeskuksessa ja Hämeen luontokeskuksessa ja Kuukkelin vuosi Tampereen pääkirjastossa ja metsämuseo Lustossa. Siitosen ja Tapani Räsäsen kutsunäyttely Kaunis Karjalamme oli esillä Helsingissä Sanomatalossa vuonna 2006.[6]