Haurat

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Haurat:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea mitä sillä on tarjottavanaan. Haurat on ollut tutkimus- ja kiinnostuksenkohde useiden vuosien ajan, ja sen vaikutus yhteiskuntaan ja kulttuuriin on kiistaton. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Haurat:n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen merkitykseen nykyään. Uppoudumme sen eri puoliin ja tutkimme tiiviisti sen vaikutusta niinkin vaihtelevilla aloilla kuin teknologia, tiede, taiteet ja arkielämä. Kriittisellä ja oivaltavalla silmällä toivomme saavamme syvemmän ymmärryksen Haurat:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.

Haurat
Pikkuhaura (Zannichellia palustris)
Pikkuhaura (Zannichellia palustris)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit
Kladi: Siemenkasvit
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Yksisirkkaiset
Lahko: Alismatales
Heimo: Vitakasvit Potamogetonaceae
Suku: Haurat Zannichellia
L.
Katso myös

  Haurat Wikispeciesissä
  Haurat Commonsissa

Haurat (Zannichellia) on vitakasveihin kuuluva suku, joka aiemmassa luokituksessa on viety omaan heimoonsa haurakasvit (Zannichelliaceae). Haurojen suvussa on kuusi lajia.[1]

Lajeja

  • isohaura (Zannichellia major, syn. Z. palustris var. major)
  • pikkuhaura (eli haura) (Zannichellia palustris)
    • merihaura (Z. palustris var. palustris)
  • otahaura (Zannichellia palustris var. pedicellata, syn. Z. pedunculata)

Suomessa esiintyy tulkinnasta riippuen hauralajeja joko yksi,[2] kaksi[3] tai kolme.[4] Näin siksi, koska isohauran, pikkuhauran ja otahauran katsotaan eroavan toisistaan joko lajin, alalajin tai muunnoksen tasolla. Pikkuhaura ja sen läheiset lajit ovat monivuotisia, hentovartisia, lehdiltään melkein rihmamaisia uposkasveja, jotka kasvavat useimmin merivedessä.[3]

Muita Euroopassa esiintyviä lajeja ovat:[5]

Lähteet

  1. ↑ Govaerts, R. et al.: Zannichellia P.Micheli ex L. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 2.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 756. Suomentanut Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  3. ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  4. ↑ Kasviatlas 2016: Zannichellia
  5. ↑ The Euro+Med PlantBase: Zannichellia (englanniksi) Viitattu 22.8.2017.

Aiheesta muualla