Hedelmä (ruoka)

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Hedelmä (ruoka):n kiehtovaa maailmaa. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen yleiskatsaus Hedelmä (ruoka):stä sen historiallisesta alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen, sen useiden käyttötarkoitusten ja sovellusten kautta. Seuraavilla riveillä analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä sen tällä hetkellä kohtaamia trendejä ja haasteita. Monitieteisen lähestymistavan ja kriittisen näkökulman avulla uppoudumme Hedelmä (ruoka):n monimutkaisuuteen ja monimuotoisuuteen, jotta voimme tarjota lukijoillemme tietoisen ja rikastuttavan näkökulman tähän jännittävään aiheeseen.

Hedelmiä Barcelonan kauppahallissa.

Hedelmä on yleiskielen, ruokatalouden, puutarhanhoidon ja ravinto-opin käsitteenä syötävä pehmeä- ja mehukaslihainen kasvinosa, jonka sisässä on yksi tai useampi siemen.[1]

Hedelmän yleiskielinen määrittely eroaa kasvitieteellisestä määritelmästä, jonka mukaan hedelmä on emin sikiäimestä syntynyt, siemeniä sisältävä kasvinosa.[2] Yleiskielessä hedelmillä tarkoitetaan kasvitieteellisistä hedelmistä vain suurikokoisia meheviä hedelmiä, jotka ovat kasvitieteellisesti marjoja tai luumarjoja. Yleiskielessä hedelmiksi kutsutaan myös eräiden kasvien meheviä kukkapohjuksia, jotka eivät ole kasvitieteellisessä mielessä hedelmiä, ja joita sen vuoksi joskus sanotaankin epähedelmiksi. Toisaalta esi­merkiksi viljojen jyviä tai hernekasvien palkoja ei sanota arkikielessä hedelmiksi, vaikka kasvi­tieteellisesti nekin ovat sellaisia.[3] Myös eräät yksi­vuotisten ruohokasvien mehevät hedelmät, kuten kurkku ja tomaatti, luetaan tavallisimmin vihanneksiin eikä hedelmiin.[4]

Hedelmät ovat yleensä makeita, koska ne sisältävät suhteellisen paljon sokeria. Rasvaisia ja sokerittomia hedelmiä ovat esimerkiksi avokado ja oliivi.

Hedelmiä syödään usein tuoreena väli­paloiksi tai jälkiruoaksi. Noin kolmannes hedelmistä nautitaan Suomessa mehuna[5]. Monia hedelmiä käytetään myös kuivattuna tai umpioituna. Hedelmistä valmistetaan lisäksi esimerkiksi sosejuomia, sosetta, kiisseliä, marmeladia ja alkoholi­juomia, kuten siideriä, hedelmäviiniä ja liköörejä.[3]

Jaottelu

Viljelyalueensa mukaan viljellyt hedelmät jaetaan usein lauhkean ja kuuman vyöhykkeen hedelmiin, joista viimeksi mainittuja sanotaan myös etelän hedelmiksi. Tarkkaa rajaa näiden välillä ei kuitenkaan ole. Lauhkean vyöhykkeen hedelmä­kasveista monet kuuluvat ruusu­kasvien heimoon, tropiikin hedelmät moniin eri heimoihin.[6]

Joihinkin kasvi­sukuihin kuuluu suuri joukko toisilleen lähi­sukuisia hedelmä­kasveja. Sellaisia ovat erityisesti Prunus-suku, johon kuuluvat kirsikka, luumu, persikka ja aprikoosi, sekä Citrus-suku, johon kuuluvat sitrushedelmät, kuten appelsiini, mandariini ja sitruuna.

Useimmat hedelmäkasvit ovat puita, mutta osa myös köynnös­kasveja, kuten viiniköynnös, tai suurikokoisia ruohokasveja, kuten banaani.

Historia

Viikuna on vanhin tunnettu viljelykasvi[7] .

Evoluutiossa jotkin kasvit ovat ilmeisesti kehittyneet tuottamaan meheviä, syötäviä hedelmiä, koska tällä tavoin eläimet saadaan houkutelluiksi levittämään niiden siemeniä. Vaikka hedelmä­malto on helposti sulavaa, sen sisällä olevat siemenet ovat tavallisesti niin kova­kuorisia, että eläin joko sylkee ne suustaan tai ne kulkeutuvat ehjinä ja itämis­kykynsä säilyttäneinä eläimen ruoansulatuskanavan läpi.[8]

Myös ihminen on esihistorialliselta ajalta saakka kerännyt syötäviä hedelmiä luonnosta. Hedelmä­puita alettiin kuitenkin viljellä vasta kauan sen jälkeen, kun ihminen oli ryhtynyt viljelemään maata. Hedelmäpuiden viljely edellyttää kiinteää asutusta, koska ne alkavat tuottaa satoa vasta useiden vuosien kuluttua istuttamisestaan.[9]

Granaattiomena ei ole nimestään huolimatta sukua omenalle.

Tiettävästi varhaisimmat viljellyt hedelmäkasvit olivat granaattiomena, taatelipalmu, viikunapuu ja viiniköynnös. Niitä alettiin viljellä Välimeren maissa noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.[9]. Omenapuiden viljely alkoi vasta tuhansia vuosia myöhemmin, kun sitä keksittiin ruveta varttamaan. Omenapuun kasvullinen lisääminen edellyttää käytännössä varttamista, koska se ei tee juurivesoja.[10][11]


Kulutus

Meloni on maailman suosituin hedelmä ja banaani pitää kakkosijaa. Muita suosittuja hedelmiä ovat omena, appelsiini, mango, mandariini ja viinirypäleet. Viinirypäleitä tuotettiin vuonna 2018 enemmän kuin omenoita, mutta vain 36 prosenttia rypälesadosta nautittiin hedelminä.[12][13]

Keskivertosuomalainen nautti Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 125 grammaa kokonaisena hankittuja hedelmiä henkeä kohti päivässä vuonna 2023. Määrä vastaa yhtä keskikokoista baanania. Tämän lisäksi nautittiin 14 grammaa säilykehedelmiä.[14][15] Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksen mukaan noin kolmannes nautituista hedelmistä oli banaaneja ja viidennes omenoita. Mandariinit ja appelsiinit olivat kolmannella sijalla. Vuonna 2016 juotiin lisäksi hedelmätäysmehuja keskimäärin 0,63 dl eli 63 g/vrk. Täysmehujen osuus saattoi olla alakanttiin laskettu tilastoteknisistä syistä.[5]

Hedelmämehujen käyttö on lisääntynyt länsimaissa[16].

Hedelmät pilaantuvat suhteellisen nopeasti, minkä vuoksi lähes puolet maailmassa tuotetuista hedelmistä päätyy jätteeksi.[17]  

Viljely

Monille hedelmäkasveille on tyypillistä suuri geneettinen muuntelu. Hedelmän laadun säilyttämiseksi niitä ei yleensä lisätäkään siemenistä, vaan suvuttomasti eli kasvullisesti. Monilla lajeilla siemenestä kasvatetaan vain perusrunko, johon ympätään halutun lajikkeen oksia.[18] Kasvullinen lisääminen säilyttää kasvien perimän sellaisenaan ja samalla hedelmän laadunkin, ellei ulkoisista olo­suhteista muuta aiheudu.

Banaani on maailman eniten viljelty hedelmä. Toisilleen lähisukuisia sitrus­hedelmiä viljellään kuitenkin yhteen­laskettuina vielä enemmän.[19]

Ravintosisältö

Mangossa on erityisen paljon C-vitamiinia[20].

Hedelmillä ei ole yleensä kovin suurta merkitystä ihmisten energiansaannissa oliivia ja jakkihedelmää lukuun ottamatta. Lisäksi eräät tropiikissa viljellyt runsaasti hiilihydraatteja sisältävät hedelmät ovat paikallisesti tärkeätä perus­ravintoa, minkä vuoksi niitä käsitellään ravinto-opissa pikemminkin viljojen ja perunan tavoin. Esimerkiksi leipäpuun hedelmät sekä ruoka- eli jauhobanaanit kypsennetään yleensä perunan tavoin ennen nauttimista.[21]

Rasvaisella oliivilla on ollut perinteisesti suuri merkitys Välimeren alueen ravitsemuksessa. Myös avokado sisältää runsaasti kertatyydyttyneitä rasvahappoja[22].

Hedelmät sisältävät noin 8-16 prosenttia sokeria[23], josta yleensä yli puolet on rypälesokeria eli glukoosia ja loput lähinnä hedelmäsokeria eli fruktoosia[24]. Monilla hedelmillä kuten omenalla ja appelsiinilla on matala glykemiaindeksi[25], mutta hedelmätäysmehujen runsas käyttö johtaa usein sokerin liian suureen päivittäiseen saantiin[26].

Sitrushedelmät ja ananas ovat erityisen hyviä C-vitamiinin lähteitä ja avokadossa ja viinirypäleissä on runsaasti K1-vitamiinia eli fyllokinonia. Joissain hedelmissä on lisäksi merkittäviä määriä kivennäisaineitä.[27]

Hedelmät sisältävät myös antioksidantteja ja kuituja[28]. Esimerkiksi appelsiinissa on 2,1 prosenttia kuitua, banaanissa 1,8 ja kuorimattomassa omenassa 1,6 prosenttia[27].

Eräiden suosittujen hedelmien vitamiinipitoisuuksia[27].
Vitamiini (saantisuositus keskimäärin) Banaani Appelsiini Omena Viinirypäle Ananas Avokado
C-vitamiini eli askorbiinihappo (75 mg/vrk) 10 mg 51 mg 3,5 mg 4,8 mg 30,6 µg 10,2 µg
K1-vitamiini eli fyllokinoni (70 µg/vrk) 0,5 µg 0,1 µg 5 µg 18 µg 0,2 µg 20 µg
B9-vitamiini eli folaatti (350 µg/vrk) 12,5 µg 26,5 µg 2,5 µg 2 µg 5 µg 11 µg

Kahdesta kolmeen hedelmää on ravitsemusterapeutti Leena Putkosen mukaan sopiva päivittäinen hedelmämäärä[28].

Terveysvaikutukset

Vuonna 2014 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että hedelmiä syövillä ihmisillä on hieman muita alhaisempi kuolleisuus. Jokainen päivittäinen hedelmäannos korreloi ennenaikaisen kuoleman riskin neljän prosentin vähenemän kanssa.[29]

Runsas hedelmien syönti altistaa hampaiden eroosiolle eli hammaskiilteen ohenemiselle[30].

Eteläiseltä pallonpuoliskolta tuotujen viinirypäleiden pinnalla on rikkihapoketta, joka saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja muille sulfiittiyhdisteitä huonosti sietäville. Rypäleiden peseminen vähentää jonkin verran rikkihapokkeen määrää.[31] EU:n ulkopuolelta tuodut hedelmät saattavat sisältää myös EU:ssa kiellettyjä torjunta-aineita[32]. Torjunta-ainejäämien pitoisuudet on kuitenkin säädetty asetuksella niin pieniksi, että myös ulkomaiset hedelmät voi syödä kuorineen ja pesemättä. Hedelmien peseminen poistaa lisäksi arviolta 30–40 prosenttia kuoren torjunta-ainejäämistä.[31]

Hedelmien lisäämistä ruokavalioon on pidetty painonhallintaa edistävänä tekijänä. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan kokeellisissa tutkimuksista ei ole kuitenkaan saatu kyseistä olettamaa tukevaa näyttöä.[33] . Lähes yksinomaan hedelmistä koostuvan ruokavalion ei ole havaittu aiheuttavan myöskään lihomista eikä veren insuliinipitoisuuksien, rasvatasojen tai verenpaineen nousua. Lisäksi sen on havaittu alentavan voimakkaasti veren LDL-kolesterolin pitoisuutta jo muutamassa viikossa[34].

Äärimmäisen paljon hedelmiä sisältävä ruokavalio johtaa helposti aliravitsemukseen[35]. Pelkistä hedelmistä koostuva ruokavalio on pitkään jatkuessaan suorastaan hengenvaarallinen[36].

Syötäviä hedelmiä

Suosittuja hedelmiä.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ hedelmä, Kielitoimiston sanakirja
  2. ↑ Tieteen termipankki: hedelmä Tieteen termipankki. Viitattu 9.10.2020.
  3. ↑ a b Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 250. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
  4. ↑ Rousi, s. 236
  5. ↑ a b Kristiina Aalto | Tieto&trendit Tilastokeskus: 1960-luvulla ruokakorissa painoi maito, perunat ja liha | Tieto&trendit stat.fi. 21.8.2018. Viitattu 30.10.2024.
  6. ↑ Rousi, s. 250, 290
  7. ↑ Vanhin viljelykasvi löytyi. Tiede. 8.6.2006. Arkistoitu 26.5.2012.
  8. ↑ Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs – Ihmisen ihmiskuntien kohtalot, s. 124–125. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 1998. ISBN 952-5202-56-9
  9. ↑ a b Diamond, s. 134
  10. ↑ Rousi, s. 260
  11. ↑ Diamond, s. 134–135
  12. ↑ Most Popular Fruits In The World WorldAtlas. 18.8.2020. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
  13. ↑ https://www.oiv.int/public/medias/5479/oiv-en-bilan-2017.pdf. 2017 World Vitiviniculture Situation. OIV Statistical Report on World Vitiviniculture.
  14. ↑ Elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti muuttujina. Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta. https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__08%20Muut__02%20Ravintotase/01_Elintarvikkeiden_kulutus.px/table/tableViewLayout2/
  15. ↑ Banaani, keskikokoinen painaa 120g ravintosisältö ja energiasisältö kalorilaskuri.fi. Viitattu 1.11.2024.
  16. ↑ Niloofar Eshaghian, Mohammad Javad Zare, Mohammad Keshavarz Mohammadian, Zohre Gozidehkar, Afsaneh Ahansaz, Gholamreza Askari, Masoomeh Asadi, Alireza Milajerdi, Omid Sadeghi: Sugar sweetened beverages, natural fruit juices, and cancer: what we know and what still needs to be assessed. Frontiers in Nutrition, 21.12.2023, 10. vsk, s. 1301335. PubMed:38178975 doi:10.3389/fnut.2023.1301335 ISSN 2296-861X Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ Worldwide food waste. https://www.unep.org/thinkeatsave/get-informed/worldwide-food-waste
  18. ↑ Rousi, s. 251, 260
  19. ↑ Rousi, s. 291, 298
  20. ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.3.2024.
  21. ↑ Rousi, sivut 302, 305, 310.
  22. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.3.2024.
  23. ↑ Vertaile! Missä hedelmissä on eniten sokeria? Studio55.fi. 13.4.2014. Viitattu 6.2.2023.
  24. ↑ Kaaria, Satu: Fruktoosi onkin vaarallista HS.fi. 31.1.2013. Viitattu 1.2.2016.
  25. ↑ Fiona S. Atkinson, Kaye Foster-Powell, Jennie C. Brand-Miller: International Tables of Glycemic Index and Glycemic Load Values: 2008. Supplementary materials: Taulukko A1. Glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) arvoja henkilöillä, joilla on normaali glukoosinsietokyky. Diabetes Care, 2008-12, nro 12, s. 2281–2283. PubMed:18835944 doi:10.2337/dc08-1239 ISSN 0149-5992 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ Matthew P. Pase, Jayandra J. Himali, Paul F. Jacques, Charles DeCarli, Claudia L. Satizabal, Hugo Aparicio: Sugary beverage intake and preclinical Alzheimer’s disease in the community. Alzheimer's & dementia : the journal of the Alzheimer's Association, 2017-9, 13. vsk, nro 9, s. 955–964. PubMed:28274718 doi:10.1016/j.jalz.2017.01.024 ISSN 1552-5260 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ a b c https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet
  28. ↑ a b Onko lempihedelmäsi tai -marjasi sokeripommi? Pitäisikö hedelmiä ja marjoja vältellä sokerin takia? yle.fi. Viitattu 15.12.2017.
  29. ↑ Vihanneksista voi saada enemmän lisävuosia kuin hedelmistä Yle Uutiset. Arkistoitu 4.4.2014. Viitattu 11.7.2021.
  30. ↑ Katariina Järvinen: Kasvisruokavalio voi näkyä yllättävässä paikassa – Asiantuntija neuvoo: Näin syöt kasvisruokaa pilaamatta hampaitasi Aamulehti. 22.8.2023. Viitattu 31.8.2023.
  31. ↑ a b Usein kysyttyä kasvinsuojeluainejäämistä Ruokavirasto. Viitattu 18.11.2024.
  32. ↑ Oona Laine: Mitkä kasvikset tai hedelmät ovat riskialttiimpia, jos niitä syö pesemättä? Yksi on ehdottomasti huuhdeltava, Martta nimeää Ilta-Sanomat. 17.11.2020. Viitattu 18.11.2024.
  33. ↑ Kathryn A. Kaiser, Andrew W. Brown, Michelle M. Bohan Brown, James M. Shikany, Richard D. Mattes & David B. Allison: Increased fruit and vegetable intake has no discernible effect on weight loss: a systematic review and meta-analysis. The American Journal of Clinical Nutrition, 2014-08, nro 2, s. 567–576. PubMed:24965308 doi:10.3945/ajcn.114.090548 ISSN 1938-3207 Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ Can You Eat Too Much Fruit? NutritionFacts.org. 23.2.2017. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
  35. ↑ 2001;117(1):117-21 Anna-Liisa Rauma Katsaus "Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia?", Duodecim, lääketieteellinen aikakauskirja
  36. ↑ Ben Cost: Mom of dead vegan influencer Zhanna D’Art fought to save her nypost.com. 2.8.2023. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla