Tässä artikkelissa tutkimme Hedvig Jagiellon:n vaikutuksia yhteiskunnan eri alueilla. Ilmestymisestään lähtien Hedvig Jagiellon on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Vuosien varrella Hedvig Jagiellon:llä on ollut merkittävä rooli ihmisten välisissä suhteissa, tekniikan kehityksessä, koulutuksen kehityksessä ja monilla muilla aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme tarkasti, kuinka Hedvig Jagiellon on vaikuttanut maailmaan, jossa asumme, ja mitä näkökulmia se tarjoaa meille tulevaisuudelle.
Hedvig Jagiellon | |
---|---|
| |
Puolan prinsessa Baijerin herttuatar | |
Syntynyt |
21. syyskuuta 1457 Krakova |
Kuollut |
18. helmikuuta 1502 Burghausen, Baijeri |
Hautapaikka | Raitenhaslach[1] |
Puoliso | Georg der Reiche |
Lapset | 5 tytärtä |
Suku | Jagello |
Isä | Kasimir Jagiellon |
Äiti | Elisabet Itävaltalainen (n. 1430–1505) |
Hedvig Jagiellon (1457–1502) oli puolalainen ylimysnainen, Kasimir Jagiellonin ja Habsburg-suukuun kuuluneen Elisabet Itävaltalaisen tytär. Hän oli keskimmäinen kolmesta samannimisestä prinsessasta.[2][3]
Hedvigin avioliittoa suunniteltiin tarkkaan poliittisin perustein. Merkittävin kosija, Unkarin kuningas Matias Corvinus torjuttiin useita kertoja, samoin Böömin kuningas Jiri Poděbrad.[3]
Vuonna 1475 Hedvig meni naimisiin Baijeri-Landshutin herttua Georg "Rikkaan" (1455–1503) kanssa. Landshutissa järjestettyjä häitä pidetään myöhäiskeskiajan kalleimpana seurapiiritapahtumana. Vihkimisen toimitti keisari Fredrik III. Vieraina oli satoja eurooppalaisia aristokraatteja. Ruoan ja juoman lisäksi vieraita ilahdutettiin turnajaisilla. Avioliiton tarkoituksena oli vahvistaa Puolan ja Baijerin välejä, ja suureellisten häiden avulla vahvistetiin Puolan mainetta.[4]
Georgille ja Hedvigille syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, mutta pojat kuolivat vauvaiässä.[3] Miespuolisen perijän puute johti Landshutin perimyssotaan.[4]
Hedvigin ja Georgin häistä järjestetään toisintonäytelmä neljän vuoden välein. Perinne on jatkunut vuodesta 1902, ja se on Saksan kansallisella aineettoman kulttuuriperinnön listalla.[5]